Käytiin Hoitaja1sen ja Läikkiksen omistajan kanssa perjantai- iltana hississä. Saivat houkuteltua mut mukaan, edellisen kerrasta onkin aikaa useita vuosia. Ratsastusluokkien suhteen olisin voinut tänäkin vuonna jättää ihan hyvin menemättä, maalattujen keppien yli loikkiminen kun ei hirveästi jaksa kiinnostaa. Mut sitten se expo- alue, se oli erinomainen! Viimeksi hississä käydessäni tapahtuma oli juuri muuttanut Hartwall- areenalle, eivätkä järjestäjät olleet keksineet toimivaa ratkaisua expo- alueen sijainnille.
Mitä tarttui mukaan? Kahdet ruutusukat, tummanpunaiset villapintelit, helvetin pitkä dööbertti (näyttelyesittämistä ja mahdollisia piffipaffiharjoituksia varten) ja hyvätpahatjarumat- takki (ruskea, sopii sikahyvin mun buutsien kaa). Sitten me kaikki 3 ostettiin vielä samanlaiset fleecet, että ollaan tarvittaessa samikset. Esim. kisoissa, jos pitää olla keekona. Hoitaja1 osti yhden hyvin tingityn loimen ja huokeat mutta näyttävät western- suitset. Niin ja käsittämättömän ryssän näköisen tekokarvareuhkan tallihatuksi. Läikkiksen omistaja puolestaan keskittyi pinteleihin, sillä kun ei suhteellisen tuoreena hevosenomistajana vielä ole sitä täydellistä koko värikartan kattavaa valikoimaa kauniinvärisiä ja ah niin turhia pinteleitä kuin eräillä. *nolostus*
Lauantaiaamuna raahauduttiin harjoituskisoihin, jotka ... noh... menivät. Pikkutamma oli ärsyttävimmillään, se huusi ja kuikuili koko ajan Kiltintamman perään, täpisi ja pelkäsi ihan kaikkea. Ulkokenttä oli tällä kertaa parempi paikka, maneesi taas maailman kamalin mörköluola. Ekassa luokassa vedettiin tuhattajasataa, pukiteltiinkin. Tokassa luokassa steppailtiin ihan omia kuvioita ja kieltäydyttiin pysähtymästä. Kolmannessa luokassa oli laukan jälkeinen ravi hukassa ja neljännessa luokassa ongelmia aiheutti mm. maassa näkyvä aurinkoläikkä. Huoah. Mut kai nää kuviot on vaan pakko käydä läpi, eihän se mokoma opi ikinä käyttäytymään kisoissa jos sitä kotimetsissä hautoo. Sitä vaan en yhtään ymmärrä, mikä saa ihmisen (lue: minut) väen vängällä änkeytymään kisoihin hevosella, joka on V-A-I-K-E-A? Voisin ihan hyvin keskittyä Vanhaantammaan tai Lemppariin, molemmat täysjärkisiä ja reloja polleja. Vaan kato ei, ilmeisesti henkinen pään seinään hakkaaminen tuottaa jotain tyydytystä, koska sinnikkäästi jaksan väitellä PTn kanssa. Loputtomiin näemmä.
Ihan oikeastihan juttu on niin, että tykkään PTstä enemmän kuin suurimmasta osasta maailman ihmisiä. Olkoon kauhea, vaikea ja ärsyttävä, kunhan säilyy yhtä hauskana ja vallattomana. Sen kanssa ei ole koskaan tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti