Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Pelimiehen ikävä elämä

Parittajan hommia on hoideltu ahkerasti eli tässä on parisen viikkoa tuijotettu hevonperää silmä kovana. Vanhallaherralla on yhteensä 5 morsiota: Vanhatamma, Pikkutamma, Haminanheitukka, Pohjanmaanprinsessa ja Vihdinvosu. Lisäksi kuviota sotkevat tallin muut tammat (4 kappaletta), joita ei ole tarkoituskaan astuttaa, mutta jotka ovat jatkuvasti tukevassa myötätuntokiimassa ja siten huudattavat oriparkaa ihan kiusallaan.

VH on onneksi ihan pro näissä ajohommissa, joten astumisten suhteen ei ole ollut ongelmia. Jopa äärettömän ujo ja siveä Haminanheitukka on saatu väkisinmaattua, vaikka jossain vaiheessa kävi kyllä mielessä, että se on siemennyskamaa se tamma. Vaikka jalostusoriin elämä on naisia, naisia ja vielä kerran naisia, niin ei se silti mitään ruusuilla tanssimista ole. Ensin miesparkaa kiusataan viikkotolkulla PMS:n kourissa tuskailevilla äkäpusseilla, ja sitten kun aletaan hommiin niin naidaan niin että polvet on ruvella eivätkä jalat enää kanna. Ja loppuvuosi haistellaan kiellettyjen tammojen kiimoja ja muistellaan, miten kivaa oli.

Tämmöinen elämä on isäpollelle niin stressaavaa, että ilottelusesongin huipulla on vaikeaa säilyttää normaali lihavuusaste. Ruoka ei kiinnosta, koska tammat pitää laskea minuutin välein. Paikoillaan ei voi seisoa rentona, koska tammat saattavat sillä välin kadota näkyvistä. Hiljaa ei voi olla, koska tammat saattavat unohtaa who's The Man. Lisäksi kuuma latistaa ja kärpäset häiritsee, puhumattakaan muiden, vähempiarvoisten orien ja ruunanretaleitten harrastamasta kateellisten panettelusta.

Joo, olen mä nähnyt erilaisia orejakin. Seisovat kuin vanhat lehmät tarhassa ja toljottavat tammoja tylsämielisen näköisinä. Kiiman kokeilu tapahtuu kohteliaan kysyvästi, ainoana äänenä nuuhkimisesta syntynyt vaimea puhina. Astutustapahtuma itsessään on laiskanvetelä ja vailla sen suurempaa tunteen paloa. Ja astutuksen jälkeen voi pikkutytöt lähteä oripojan kanssa maastoilemaan ilman satulaa. VH ei todellakaan ole tätä sorttia, vaan sillä latinorakastajan ote työhönsä: ääntä lähtee kuin satamahinaajasta, kosiotanssi esitetään laukassa kahdella jalalla heppi tanassa ja tamma otetaan sellaisella intohimolla, että moni mies olisi kateellinen. Lyhyestä aktista huolimatta tammat ovat hyvin tyydytettyjä, tokalla kerralla ne jo muikeana peruuttavat oriin alle ja coituksen jälkeen jämähtävät niille sijoilleen ja silmäävät selästä huohottaen jalkautuvaa pelimiestä rakastuneen blondin ilmein.

Tulisuudestaan huolimatta VH on uskomattoman helppo käsitellä. Siinä on kaksi asentoa, on ja off. Normaalisti se on offilla, paitsi jos näkee naisen odottavan sovitulla treffipaikalla. Silloin se syttyy salamannopeasti ja meno on yllä kuvatun mukaista. Se pysyy sähkölangoissa paremmin kuin tammat, sen voi tarhata tammalaitumen viereen (mikä itse asiassa se onkin sen mieleisin ulkoilupaikka) ja ihmisiä kohtaan se on hyvin kohtelias ja lempeä. Toisista oreista (tai orimaisista ruunista) se ei tykkää, mutta kukapa sitä kilpailijoistaan pitäisi.

perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Haaremin valtias

Vanhaherra tuli ja vaiensi kertalaakista Lempipojan ja Kauniinpojan. Kun äijien äijä testosteronia tihkuen ja silmät päästä pullistuen alkaa laulaa kosioserenadia, kutistuvat nuoret oriit pienenpieniksi ja vaatimattomiksi poniruuniksi. Appisruunalla sen sijaan riittää pokkaa VH:n uhmaamiseen, voi olla että näiden kahden egot eivät ikinä tule mahtumaan samaan talliin ilman pullistelu- ja mahtailuelkeitä. Molemmat sonnit vaikenevat kuitenkin aika helpolla, riittää että niitä ohjeistaa sanallisesti pitämään turpansa kiinni. (kirjaimellisesti! ;o)

VH on jo viikossa ehtinyt laihtua, mikä ei ole kivaa. Sille ei oikein ruoka maistu, kun maailma on täynnä mahdollisia naimakumppaneita. Mitkään mössöt eivät tällä helteellä putoa, joten sen kanssa ollaan pelkän heinän ja kuivamuonan varassa. Heinää ja tuoretta ruohoa se syö, kunhan se tarjotaan sisälle talliin. Väkirehutkin putoavat kyllä, mutta hii-taaas-ti natustellen. Ikäänkuin sillä olisi tallin ikkunassa ikioma telkkari, josta se katsoo vähäpukeisia naisia ja napostelee samalla pikkusuolaista purtavaa. Ulkona sitä ei voi muutamaa tuntia pitempään pitää, koska se pasteeraa vain eestaas tarhanlaitaa, eikä suostu syömään eikä juomaan. Sisään otettaessa se on aivan hikinen ja janoinen, niin että sitä pitää ensimmäiseksi viilentää kylmällä vedellä ja juottaa kunnolla.

Mutta kiltti se on, aivan ihana. Vähän se tuppaa änkeämään ihmisen tilaan ja punkee taluttaessa helposti eteen, mutta sehän ei todellakaan ole sen vika, ettei ole opetettu väistämään ja kunnioittamaan ihmistä. Se on niin lempeä ja ihmisystävällinen, että uskon sen oppivan nämäkin asiat ajan kanssa. Niin ja mainitsinko jo, että se on lähes ylimaallisen kaunis?

Eilen kävi ell ultraamassa tammat, ja ensi viikolla se tulee törkkäämään niihin kiimapiikin. Pikkutamma oli ok, mutta Vanhallatammalla oli toinen munasarja nukuksissa. Onneksi sentään toisessa oli vielä elämää. VH saattaa kauden ekalla astumisella olla tarpeettoman innokas, joten olis kiva, jos VT tulis ekana kiimaan, koska se on näissä hommissa vanha tekijä: se suorastaan peruuttaa oriin alle eikä pelästy innokkainta machoiluakaan. PT sen sijaan on vielä impye, niin että sillä saattaa astutustilanteessa mennä pupu pahasti pöksyyn.

Arvatkaa vaan, olenko ratsastanut? No en, kato ku laiska ei tässä ilmastossa millään jaksa. Se kostautuu vielä, sano mun sanoneen, viimeistään seuraavissa kisoissa.