Vanhaherra tuli ja vaiensi kertalaakista Lempipojan ja Kauniinpojan. Kun äijien äijä testosteronia tihkuen ja silmät päästä pullistuen alkaa laulaa kosioserenadia, kutistuvat nuoret oriit pienenpieniksi ja vaatimattomiksi poniruuniksi. Appisruunalla sen sijaan riittää pokkaa VH:n uhmaamiseen, voi olla että näiden kahden egot eivät ikinä tule mahtumaan samaan talliin ilman pullistelu- ja mahtailuelkeitä. Molemmat sonnit vaikenevat kuitenkin aika helpolla, riittää että niitä ohjeistaa sanallisesti pitämään turpansa kiinni. (kirjaimellisesti! ;o)
VH on jo viikossa ehtinyt laihtua, mikä ei ole kivaa. Sille ei oikein ruoka maistu, kun maailma on täynnä mahdollisia naimakumppaneita. Mitkään mössöt eivät tällä helteellä putoa, joten sen kanssa ollaan pelkän heinän ja kuivamuonan varassa. Heinää ja tuoretta ruohoa se syö, kunhan se tarjotaan sisälle talliin. Väkirehutkin putoavat kyllä, mutta hii-taaas-ti natustellen. Ikäänkuin sillä olisi tallin ikkunassa ikioma telkkari, josta se katsoo vähäpukeisia naisia ja napostelee samalla pikkusuolaista purtavaa. Ulkona sitä ei voi muutamaa tuntia pitempään pitää, koska se pasteeraa vain eestaas tarhanlaitaa, eikä suostu syömään eikä juomaan. Sisään otettaessa se on aivan hikinen ja janoinen, niin että sitä pitää ensimmäiseksi viilentää kylmällä vedellä ja juottaa kunnolla.
Mutta kiltti se on, aivan ihana. Vähän se tuppaa änkeämään ihmisen tilaan ja punkee taluttaessa helposti eteen, mutta sehän ei todellakaan ole sen vika, ettei ole opetettu väistämään ja kunnioittamaan ihmistä. Se on niin lempeä ja ihmisystävällinen, että uskon sen oppivan nämäkin asiat ajan kanssa. Niin ja mainitsinko jo, että se on lähes ylimaallisen kaunis?
Eilen kävi ell ultraamassa tammat, ja ensi viikolla se tulee törkkäämään niihin kiimapiikin. Pikkutamma oli ok, mutta Vanhallatammalla oli toinen munasarja nukuksissa. Onneksi sentään toisessa oli vielä elämää. VH saattaa kauden ekalla astumisella olla tarpeettoman innokas, joten olis kiva, jos VT tulis ekana kiimaan, koska se on näissä hommissa vanha tekijä: se suorastaan peruuttaa oriin alle eikä pelästy innokkainta machoiluakaan. PT sen sijaan on vielä impye, niin että sillä saattaa astutustilanteessa mennä pupu pahasti pöksyyn.
Arvatkaa vaan, olenko ratsastanut? No en, kato ku laiska ei tässä ilmastossa millään jaksa. Se kostautuu vielä, sano mun sanoneen, viimeistään seuraavissa kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti