Tänään taas maastoilemassa Lempparilla. Sain sen uuden satulankin toimimaan, kun Hienohelman omistajamies nykäisi itsepäisen jalustinnahan rungon välistä. Taas alkujuoksutus, olihan meillä nyt molemmat uudet vekkaat päällä, sekä padi että satula. Ei mitään eroa eiliseen, eli satula tuntui pollesta tutulta. Ehkä jopa paremmalta kuin show- satula, koska uusi satula on mahdollista kiinnittää leveämmältä alueelta kuin entinen. Tässä uudessa on sellainen satulavyöviritys, jossa on molemmilla puolilla pitkät nahkahihnat eikä off billettiä ollenkaan. Nahkahihna on lisäksi mahdollista kiinnittää kummallakin kyljellä 3 eri kohtaan tai niiden eri yhdistelmiin ja kaikki kiinnityskohdat ovat satulan skirtissä, eivät erillisissä D- renkaissa.Juoksutuksen jälkeen kapusin kyytiin ja ratsastin tallin pihalle. Mentiin eri reittiä kuin yleensä, kiivettiin Kiltintamman perässä lyhyttä mutta aika jyrkkää rinnettä ylös. Lemppari keksi ruveta pukkailemaan ja keulimaan kesken jyrkimmän mäkiosuuden, ja meikä kapsahti sen kaulaan kuin apinanpoikanen emonsa selkään. Länkkärisatulan nuppi häiritsee muuten yllättävän vähän moista takertumisasentoa! Kolmen pukki- keulat- yhdistelmän jälkeen olin ihme kyllä vielä kyydissä. Lempo oli alkumatkasta aika tohinoissaan, koska sen perässä tuli neljän alamaisen letka: Kovanaama, Kilttitamma ja Vanhatamma. Se rauhoittui vasta kun jakaannuttiin kahteen ryhmään: Kovis ja KT eriytyivät, koska hinkusivat railakkaampaa maastoretkeä kuin mä ja Vanhantamman ratsastaja, joka oli ilman satulaa. Tutulle metsätielle päästessä alkoikin taas kuulua rentoa pärskintää ja oriista irtosi letkeä ghetto walk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti