Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Kisakammo iskee

Iiik, pelottaa. Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä kisoihin, Pikkutamma on täysin vaiheessa ja kisapaikkakin on sille uusi. Käytiin sen kanssa kuukausi sitten debytoimassa harjoituskisoissa, ja selvittiin siitä hengissä mutta kunniatta. Siitä rohkaistuneena, tai mahdollisesti hetkellisen debilismin seurauksena, menin ja ilmoitin meidät ihan oikeisiin kisoihin. Nyt juttu ei enää tunnu yhtään niin hyvältä idealta. Päinvastoin, se tuntuu täysin idioottimaiselta ja yltiötyperältä. Jos en olisi niin pihi, jättäisin kisat väliin ja menettäisin vain rahani, en henkeäni että mainettani.

Hoitaja1 tulee mukaan Kiltillätammalla. Niillä on 7 vuotta etumatkaa, mitä hevosen kouluttamiseen ja rauhoittumiseen tulee. KT:n lope on nykyään ihan mahdottoman makeeta, toivottavasti se on ensi viikonloppuna vieraskorea ja esittää parastaan. Se on nimittäin hevonen, joka pahimmillaan osaa olla todella ... kauhea. Ei ilkeä, vaan totaalinen idiootti.

Ei kommentteja: