Lempipoika oli eilen ensimmäistä kertaa mukana tunnilla. Ori käyttäytyi loistavasti, ainuttakaan pöhpöhhiä ei kuulunut, vaikka tammat menivät välillä aika lähelta ohi. Hoitaja1, joka naama messingillä ratsasti Lempparia, nimesi pollen uudestaan Liikkuvaksi Nojatuoliksi. Sinänsä osuva nimitys, koska sillä on erittäin pehmeät, joustavat ja pyöreät liikkeet,varsinkin sellaisissa hitaissa askellajeissa kuin jogi ja lope. Nopeammissa askellajeissa, kuten esim. keskiravissa se on varsin lennokas, minkä vuoksi H1 yrittikin vakuuttaa minut siitä, että Lemppari on loistavaa kouluratsastusainesta. Laukka taas on todella pyöreää, se kantaa itsensä niin hyvin että ratsastajasta tuntuu siltä kuin istuisi keinumalla etenevän kukkulan harjalla: pää on eteen-alas ja takapää rungon alla. Ja mikä parasta, pollella ei ole kiire mihinkään.
Pohjustin Lempparin tuntipollen elämän aloitusta sunnuntaina lähtemällä sen kanssa maastoon tammaporukassa. Pari kertää pöhisi, kun tammat tulivat liian lähelle. "Liian lähelle" oli metrin päähän, kun tammat pysyivät sitä kauempana, poika käyttäytyi kuin vanha ruuna. Olen viimeksi maastoillut sillä viime talvena, mutta se käyttäytyi todella asiallisesti; aivan kuin sillä oltaisiin maastoiltu joka viikko. On se vaan hienoa omistaa asiallinen ja järkevä polle, varsinkin kun kaksi edellistä koulutettavaa ovat olleet ihan kamalia lentokoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti