Ekaa kertaa hevosen selässä sitten marras- joulukuun vaihteen. Käytiin Vanhantamman kanssa käpsyttelemässä lyhyt maastolenkki ilman satulaa ja sitten mentiin kentälle vähän ravailemaan. Jostain syystä VT:n sisäistä harmoniaa häiritsi orien tarhan vieressä oleva säilöheinäpaali, mentiin mennen tullen loivaa sivuluisua sen ohi. Pojilla oli tietysti hauskaa, kun pääsivät sivustaseuraajiksi tähän mahdottoman mielenkiintoiseen steppausnäytökseen.Vielä on lunta sen verran niukasti, että kentän muhkurat tuntuivat läpi. Toisaalta sitä näyttää leijuvan koko ajan lisää, niin että eiköhän huomenna jo ole parempi pohja. VT on varma- ja vahvajalkainen matami, eikä pieni alustan epätasaisuus sitä juurikaan häiritse, mutta mulla oli pieniä vaikeuksia pysyä selässä kun pollen meno oli epätasaista. Laukkaa en tohtinut nostaa, olisin varmaankin löytänyt itseni lumihangesta. Melkein kuukauden tauko ratsastuksessa on jumittanut koko selän ihan totaalisesti, ja varsinkin ilman satulaa sen huomasi hyvin: selkä ei sitten millään meinannut elää hevosen liikkeiden mukana. Samoin huomasin valuvani koko ajan etukenoon, kiitos päätetyöskentelyn kutistamien etupuolen lihasten. Pakko päästä hierojalle ennen kuin alan taas ratsastaa säännöllisesti, tällaisessa kuosissa en saa muuta kuin vinoja hevosia aikaiseksi. Veikkaisin, että huomenna on lihakset kipeinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti