... niin ettei ehdi tänne kirjoitella. Pollejen ratsastus lähti hyvin käyntiin, mutta taas kerran kariutui koviin pakkasiin. Siis eihän niitä pitäisi enää maaliskuussa tulla! Epistä!
Valmennuksessa on käyty, ja Isoruuna on toiminut hyvin. Puhuttiin Valmentajan kanssa, että osallistuisin ensi kuun kisoissa kahteen tai kolmeen eri luokkaan. Jaa-a, en tiedä riittääkö oma keskittymiskyky niin moneen luokkaan. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, pääsee meidän tiimi loppukesän kisoihin laajemmalla kalustolla eli kisakuntoisten pollejen määrä noussee parilla luupäällä.
Lemppari sai eilen etusiinsa kengät, kun oli kuopinut toisen etukavion ihan tärviölle. Mitä sekin mokoma kuopii, heinää aina nenän edessä. Taitaa moinen häiriötoiminto liittyä kevääseen ja hormonien hyrinään. Kengitys olikin mielenkiintoinen tapahtuma. Se pilallinen kavio meni kenkään ihan asiallisesti, mutta sitten toisen kanssa olikin NIIN vaikeata, että. Kengittäjäparka roikkui sinnikkäästi kintussa, jota polle heivaisi vimmatusti eestaas. Välillä kengittäjä- hevonen- yhdistelmä oli jonkinlaisessa levadessa, paitsi että pollella oli kengittäjä ylimääräisenä tukijalkana. Välillä mentiin seinää päin, mutta onneksi kengittäjälle ei käynyt kuinkaan. Ja mikäs sille olisikaan, kun sen ja seinän välissä oli 60- kiloa toppavaatteista Olmia. Hemmetin kaakki, varsinkin kun edellinen kenkäys sujui aivan asiallisessa hengessä.
Pikkutamma on nostattanut Hoitaja1:sen verenpainetta olemalla mahdottoman epälooginen ja täpinäpäinen. Se johtuu osaksi varmaan pakkasista, mutta toisaalta Pikkutamma tarvitsisi säännöllistä liikuntaa päivittäin, jotta saisi purettua ylimääräisen energiansa. Odottakoon vaan, kunhan lumet tästä vaan sulaa. Viikon kentällä hinkkaamisen jälkeen sekin on niin rauhallista tammaa, että.
Misu on muuten muuttanut maalle, uskoisin että tulevaisuudessa saadaan Blogistaniaan lisää heppa- aiheisia blogikirjoituksia. Taidankin kerätä tuohon oheen listan hevostelublogeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti