Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

perjantaina, elokuuta 19, 2005

Epätoivosta seitsemänteen taivaaseen

Ratsastin PTn toissapäivänä enkkukamoilla ja enkkutyylillä, ja voi jestas että oli vaikeeta. Sattui vielä olemaan tuulinen päivä, niin että se näki ja kuuli mörköjä joka puun, kiven ja kannon kohdalla (ja niitähän riittää, kun kenttä sijaitsee metsän laidassa...). PT ei myöskään ole tottunut jatkuvaan kuolaintukeen, ja oli hyvin hämmentynyt lyhyistä ohjista. Epätoivon fiiliksistä huolimatta hommasta oli kyllä paljon hyötyä, koska saatiin aikaiseksi hyvä rento laukka ja jopa pari hyvää laukanvaihtoa.

Eilen ratsastin PTn taas länkkärivehkeillä, ja polle toimi kuin unelma! Mentiin kangilla yhdellä kädellä hiiiidasta jogia ja rentoa laukkaa, peruuttaminenkin onnistui pelkällä painolla. Mitäs se otus nyt oikein hautoo, tämä ei kyllä ole sen normaalia käytöstä?! Ei vaan vitsailu sikseen, nämä tällaiset eilisen kaltaiset ratsastuskerrat ovat juuri niitä, joita odotellessa jaksaa taas venyttää hermoa ja laskea sataan seuraavat 10 ratsastuskertaa. Muut hevoset, joilla yleensä ratsastan, kehittyvät ja toimivat asteittain ja ovat paremmin ennalta arvattavia. PT (ja itse asiassa myös sen emä KT) taas on kuin vuoristorata, tänään ollaan huippuhyviä, huomenna ei onnistu yksinkertaisesti mikään. Jossain vaiheessa seurasin sellaiset puoli vuotta sen käyttäytymistä ja merkitsin aina ratsastuksen jälkeen ylös miten se käyttäytyi. Kiukuttelukohtaukset eivät näyttäneet korreloivan mitenkään kiimojen kanssa, vaan elivat ihan omaa biorytmiään. Ne olivat pahimmillaan siinä 4-5 vuoden iässä, ja alkoivat helpottua 6 vuotiaana. Nykyään PT on jo ihan siedettävä, "raivareita" se ei ole saanut enää kahteen vuoteen.

Monet nuoria hevosia paljon ratsastaneet sanovat, että hevosilla on murrosikä juuri tuossa 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen ne aikuistuvat ja muuttuvat helpommiksi ratsastaa. Ainakin meidän hevosten kohdalla tuo on pitänyt hyvin paikkansa, ne ovat ihania 3 vuotiaana, sitten ne ovat 1 - 2 vuotta ihan kamalia. Vasta tuon murrosiän jälkeen ne kykenevät hallitsemaan hermonsa ja keskittymään työntekoon kunnolla.

Ei kommentteja: