
Kuva 1. Komeana patsastelua.

Kuva 2. Vähän ohjautuvuusongelmia, jotka johtuvat lumeen tallautuneesta urasta: PP haluaisi jatkaa suoraan ja minä en.

Kuva 3. Edelleen käyntiä.

Kuva 4. Tukee kovasti ohjaan vielä.

Kuva 5. Ei tahdo kääntyä, ja tietenkin samassa kohtaa kuin kuvassa 2.

Kuva 6. Eiks hän ole hieno?

Kuva 7. Mä haluun mennä suoraan! Etkä mene! Menenpäs! Etkäpäs!

Kuva 8. Rrreipasta kevyttä ravia ettepäi.
Näin meidän pikku saksanhirveästä kehkeytyy pikkuhiljaa aimo hevoinen. Ollaan aina pidetty sitä vähän lattealiikkeisenä, mutta sunnuntaina huomattiin, että perskules, sehän on perinyt upealiikkeiseltä isältään aika kivan etujalan liikkeen. Ja aika kiva kaula hällon tammaks, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti