Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

maanantaina, helmikuuta 27, 2006

PP on jo iso tyttö

Tässä muutama kuva Pikkupuokin sunnuntaisesta ratsastussessiosta, joka oli 20. kerta. Vaikka pollella onkin western- vehkeet yllä, siitä on isona tulossa kouluratsu. Lännensatulassa ei voi istua samalla tavalla tiiviisti hevosen ympärille, joten sitä alussa käyttämällä saa varmasti pohjeavuille herkän hevosen. Eikä pikku pukitkaan haittaa, tarvitaan meinaan aikamoiset pystykierrepukit, ennenkuin kuvissa olevasta satulasta putoaa. ;o)



Kuva 1. Komeana patsastelua.



Kuva 2. Vähän ohjautuvuusongelmia, jotka johtuvat lumeen tallautuneesta urasta: PP haluaisi jatkaa suoraan ja minä en.



Kuva 3. Edelleen käyntiä.



Kuva 4. Tukee kovasti ohjaan vielä.



Kuva 5. Ei tahdo kääntyä, ja tietenkin samassa kohtaa kuin kuvassa 2.



Kuva 6. Eiks hän ole hieno?



Kuva 7. Mä haluun mennä suoraan! Etkä mene! Menenpäs! Etkäpäs!



Kuva 8. Rrreipasta kevyttä ravia ettepäi.

Näin meidän pikku saksanhirveästä kehkeytyy pikkuhiljaa aimo hevoinen. Ollaan aina pidetty sitä vähän lattealiikkeisenä, mutta sunnuntaina huomattiin, että perskules, sehän on perinyt upealiikkeiseltä isältään aika kivan etujalan liikkeen. Ja aika kiva kaula hällon tammaks, vai mitä?

Ei kommentteja: