Vanhaherra saapui tiistaina uuteen kotiinsa, maneesitallille. Ostaessamme sen loppusyksyllä se oli väsyneen näköinen, laiha ja likainen hevosparka, jonka kaviot ja keuhkot olivat karmeassa kunnossa. 4 kuukauden kunnostuksen jälkeen se alkaa näyttää jo ihan hevoselta: ilme on kirkas, kaulan kaari on orimainen ja kaviotkin on saatu parempaan kuntoon. Keuhkot sillä rohisevat ja puhkuvat vieläkin, mutta uskoisin, että sekin ongelma poistuu pikkuhiljaa pölyttömällä heinällä ja paljolla ulkoilulla.Eläinlääkäri tulee maanantaina ottamaan siitä verikokeet tunnistusta ja CEM- testiä varten, ja katsoo samalla hengitysteiden tilanteen, että tarvitaanko kortisonia ja/tai antibiootteja. Se on kuluneen talven aikana syönyt 2 kuuria Ventipulminia, mikä tehosikin erittäin hyvin. Valitettavasti edellisen tallin uusi heinäerä oli ollut huonoa ja VH oli reagoinut siihen välittömästi alkamalla yskimään ja puhkumaan. Nykyisessä tallissa on onneksi erinomaisen laadukasta kuiva- ja säilöheinää, joten ainakin pölyaltistus tulee vähenemään merkittävästi. Ensi talven oriin on määrä viettää meidän tallissa, joten ollaan suunniteltu sille siirtotallia, jossa se saisi olla koko ajan raittiissa ilmassa, pihattotyyppisesti.
Syksyllä mietin kyllä pariin kertaan, että mitäköhän tuli taas ostettua. Melkein parikymppinen, puhkuriaan yskivä raakki, jonka kyljet muistuttivat pyykkilautaa ja kaula oli kuin kamelilla. Nyt kun näin oriin paremmassa kunnossa, täytyi vain onnitella itseään: olipas hyvä että säälittiin vanhaa heppa parkaa ja toteutettiin operaatio Polle Rescue. Luusäkistä oli kehkeytynyt äärettömän elegantti ja kaunis hevonen, jolla on lempeä ja ystävällinen luonne. Vielä muutamankymmentä kiloa lisää massaa, kunnon pesu ja kavioihin kannat, niin meillä on upea ori, jolla on vielä paljon annettavaa jalostuseläimenä, näyttelyhevosena ja ratsuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti