Tätipahkeinen ratsastaa jälleen!

Matkin törkeästi Olmin hienoa ideaa kuvien editoinnista. Kuvassa täti ja VT kentällä vääntämässä viime viikolla.

Itse asiassa olen siis ratsastanut koko ajan. Mutta luvattoman laiskasti tänne kirjoitellut. Jouduin kelaamaan peräti viime vuoden helmikkuulle asti ennen kuin löytyi edellinen merkintä.

Koko viime vuoden kevään, kesän ja syksyn Olmi piti meille uutterasti tunteja kerran viikossa, ja koin paljon ahaa-elämyksiä. Esimerkkinä vaikkapa takkuilevaan laukannostoon liittyvä oivallus. Kun lakkasin ajattelemasta, että nostan laukan (eli asetus sinne, sisäpohje tänne ja paino tuonne blaa blaa, siis normilaukannosto-ohjeet) ja kuvittelin sen sijaan vain lähteväni itse laukkaamaan, siis kävellen ja ilman hevosta, simsalabim! Laukka nousi helposti. (nooooo, ainakin melkein joka kerta siis.)

Samassa rysäyksessä tein vallankumouksellisen havainnon: ihmiset ovat paitsi oikea- ja vasenkätisiä, myös oikea- ja vasenjalkaisia (älkää yrittäkö väittää että tämä muka olisi keksitty jo jossakin muualla! Kyseessä on ihan ikioma käänteentekevä oivallukseni! Kylläpäs!). Tätä voi testata kotona: kokeilkaapa lähteä ihan tuosta vaan laukkaamaan. Lyön vetoa, että oikeakätiset aloittavat oikealla jalalla ja vasenkätiset vasemmalla (ainakin meidän perheessä tämä tuli todistettua, meillä kun majailee molempikätisiä.) Oikeakätisenä koen, että oikea laukka on huomattavasti helpompaa ja vasen laukka jotenkin "vasenkätistä".

Syksyn huonojen kelien myötä siirryin itsenäiseen (maasto)köpöttelyyn ja VT on saanut toimia luottoratsunani. Se on oikea tädin kulta-aarre: varmajalkainen, ei pelkää mitään, ystävällinen ja vakaa, mutta vauhtia löytyy tarvittaessa (ja joskus vaikka ei niin tarvittaisikaan). Viime talvena tuli mentyä paljon ilman satulaa, joka tekee todella hyvää tasapainolle. (Sanomattakin selvää, että myös VT tykkäsi kun sen heinämassua ei kiusattu satulavyöllä.)

Viime viikolla päätin, että nyt on aika yrittää tavoitteellisempaa vääntöä ja ratsastin kentällä. Vääntää ei kuitenkaan tarvinnut, koska VT toimi oikein kivasti. Alussa meillä oli hiukan erimielisyyksiä oikeasta temposta, mutta kun olin jokusen aikaa veivannut siirtymisiä käynnistä jogiin ja takaisin, alkoi VT osoittaa kuuntelemisen merkkejä. Oikea laukka oli suorastaan taivaallista, en olisi malttanut lopettaa laukkaamista! Vasen laukka nousi yhden hutioikean jälkeen ja pikku pätkä sitä riitti.

Tänään ratsastin lähestulkoon viime viikkoisen toisinnon, paitsi että kävin aluksi maastokävelyllä. Vaikka maastoilua on tullut harrastettua viime aikoina runsaahkosti, jostakin syystä tänään tuntui erityisen mahtavalta. Ilma oli loistava, linnut lauloivat ja kevätaurinko sulatti kovaa vauhtia metsäisen hiekkatien lumista pohjaa. VT oli rento ja kuuliainen ja ohjautui suorastaan ajatuksen voimalla, ohjia ei tarvinnut edes hipaista koko reissun aikana. Voiko hienompaa olla!