Näin nätisti ja näin hoikalla hevosella loppukesästä. Vaan näkisittepä nyt...
Nyt on kyllä mualimankirjat sekaisin. Joudun mitä ilmeisimmin ratsastamaan Pikkutammaa seuraavat kymmenkunta kertaa enkkusatulalla. Mietin tuossa alkuviikosta issekseni, että miten saisin pollen takapäänkin töihin, se suorin kintuin liikkuminen meinaan on aika kamalan tuntuista noin niinku selästä käsin (ei vaan pakaroin, munuaisin?) koettuna. Puhumattakaan siitä, että hevonen kipeyttää itsensä jos silleen taaplaa pitempään. Ainoa toimiva ratkaisu, johon päädyin oli enkkusatula. Yöks.
Aloitin tiistaina tämän koettelemuksen läpiviemisen, ja ei se sitten loppujen lopuksi niin kamalalta tuntunutkaan. Haettiin eteen- alas ravissa, piiitkää askelta ja tasaista tempoa. PT oli ajoittain hyvinkin voimakkaasti eri mieltä muutamista pikku asioista (kuten kuolaintuntumasta ja pohkeista), ja ilmaisi vastalauseensa suurinpiirtein seuraavanlaisella koreografialla: pukki, levade, pukki, levade, pukki, piffiäpaffia jalat solmussa, pukki, salamannopea spini vasemmalle, piffiäpaffia peruuttaen, sivupotku, pukki… Ja tietenkin häntä viuhtoi koko ajan niin kiukkuisesti, että jos olisin ratsastanut ilman toppatakkia niin näyttäisin nyt ruoskitulta.
Kyllä siitä kuitenkin hyvä tuli, löydettiin se rento (tai no, rennohko) pitkä askel ja lyhyitä pätkiä se jopa pysyi samassa tempossa. Mukavinta ratsastuskerrassa oli se, että vaikka jäätiin sen kanssa yksin kentälle, se ei järjestänyt eroahdistuskohtausta eikä yrittänyt livahtaa portin kohdalla kentältä ulos. Ollaan kerran jos toisenkin löydetty itsemme ojasta, pellolta tai lepikosta, kun PT on yhtäkkiä, kesken mitä keskittyneimmän ja sujuvimman työnteon suihkaissut häntä suorana ulos kentältä. Iso hevonen on paljon helpompi pitää hyppysissä, mutta pieni ja vikkelä on jo poistunut paikalta, ennekuin sitä on edes ehtinyt muodostaa ajatuksissaan sanat ”mitä ihmettä!”.
Tavoitteena olisi saada PT laihtumaan kesään mennessä sen verran, että länkkärisatula istuisi selkään paremmin. PTllä on jo luonnostaan suora selkä, mutta nyt pallokuosisena sen selkä on muuttunut lähes ylöspäin kaarevaksi. Ja niin leveäksi, että sille voisi kattaa vaikka kahden henkilön aamiaispöydän kaikkine lisukkeineen, hesarillekin olisi vielä tilaa. Aika noloon muotoon on siis polle päässyt neljässä kuukaudessa. Varsinkin kun huomioi sen selkärangan kohdalla olevan syvänteen, johon sadekelillä syntyy oiva kylpyallas rastasta pienemmille pikkulinnuille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti