Sianporsaan kurittamista

On säitä pidellyt. Mikä tarkoittaa että hevosen selässä on tullut istuttua kerran jos toisenkin. Pikkutamma on talviloman aikana taas muuttunut muuten kovasti edukseen, mutta sen megalomaaninen ego olisi voinut jättää lisäkasvun sikseen. Ollaan neuvoteltu kaikissa mahdollisissa askellajeissa (raivopukkiloikka eteen ja hyrräpyörintä sivuttain mukaan lukien) siitä, kuka sen askellajin ja nopeuden tässä ratsukossa oikein määrää. Neiti näyttää mielellään ujoa ja herkkää naamaa, mutta on itsetietoinen ja omapäinen kuin pahin hollywood- diiva. Naomi C:kin kalpenee pikku raivareineen PT:n rinnalla.

Sanoo paremmin tietävät mitä tahansa, mutta kyllä se vaan niin on, että kannus ja kanki rulaa kun polle pullistelee omaa jättiegoaan kuin pallokala. Menin PT:llä kuukauden ajan pelkillä nivelillä, että sain paremmin jumpattua sitä. Kyllähän se siinä tapellessa jumppautui joo, oppi ainakin painamaan kädelle ja viskomaan päätä alas, niin että takapäällä oli enemmän tilaa nousta taivaisiin. Voitte vaan kuvitella, kuinka huvittava näky oli, kun minisianporsaan muotoinen ihrapallo sätki ja haroi takailmatilaa kiukkuisesti pikku takasorkillaan ja röhki mennessään kuin keinosiemennysasemalta karannut valiokarju.

Viime viikonloppuna panin lisää rautaa suuhun (eli vaihdoin 3-palanivelet billyalleneihin [holkkiniveliset, hyvin pehmeät kanget lyhyillä varsilla]), ja pollehan oli ihan että mitkä pukit ja mikä ryysintä, missä? Mentiin niin sievästi niillä pikkupikkusorkilla maata myöten, itse asiassa päästeltiin parasta jogia ever. Laukassakin pysyttiin kohtuullisessa vauhdissa, yhtään kertaa ei peräpää käynyt sallittua korkeammalla. Mieletön muutos viime viikkoiseen, jolloin järjestin muille paikallaolijoille parempaa katseltavaa eli rodeoshown á la Sianporsas. Yllä mainitut kanget on todella miedot, joten kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa poku pakotettaisiin raudalla väkisin kuosiin. Se vaan on oppinut, että kanki suussa tehdään duunia ja nivelet on lomailua varten. Niillä kun yleensä maastoillaan, hypellään kavaletin korkuisia ”esteitä”, laukkaillaan pellolla ja muuta estotonta. Kanget suussa on aina reenattu Asioita Kolmella Isolla Koolla, eli Käyttäytymistä, Keskittymistä ja Kontrollia.

Viime viikonlopun kisoihin ei päästy, mutta ehkäpä kesäkuun alussa järjestettäviin? Lupailin vähän että osallistuisin, joten kaipa sinne sitten on mentävä. Vaikka polyyppi olisi miten huonossa vaiheessa. Eihän mulla ole mitään menetettävää, maine on mennyt jo ajat sitten ja kunniasta nyt ei ole muutenkaan tietoakaan.. ;o)















Laukkakuva viime kesältä, kahdella kädellä ja nivelillä. Ihannetapauksessa homman pitäisi hoitua kuvan tyyliin, eli ohjaaminen ja vauhdin sekä asetuksen kontrollointi tapahtuisi pelkästään istunnalla ja pohkeilla.