Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Ja tapahtui niinä elokuun päivinä

Vanhanherran panohommat alkavat olla pulkassa. Huomenna tulee eläinlääkäri ultraamaan Pikkutamman ja Haminanheitukan, ainakin jälkimmäinen näyttäisi olevan pieniin päin. PTstä en tiedä, koska sillä oli viime viikon lopulla joitain kiimahtavia oireita. Vihdinvosu ja Pohjanmaanprinsessa ovat jo lähteneet tiineinä kotio, ja Hämähäkkijalkainen varsakin muutti viime viikolla eestiin kasvamaan. Hevoslukumäärä alkaa olla jo lähellä normaalia, nurkissä pyörii enää yksi ylimääräinen otus.

Vanhatamma ei ole tullut kantavaksi, kuten jo keväällä epäilinkin. Sillä on lieviä cushingintaudin oireita, joten sen tiinehtyminen on aika epätodennäköistä. Mietin tuossa vielä yhtä vaihtoehtoa, eli että laittaisin Vanhantamman ja Vanhanherran samalle laitumelle, saisivat kutea ja sosialiseerata mielin määrin. Ei haittaisi, vaikka tamma ei siitä tiinehtyisikään. Saisivat vanhukset edes nauttia yhdessä elämästä. Täytyy vielä neuvotella tästä VHn toisen omistajan kanssa, että uskalletaanko ottaa riski. VT on nimittäin sen verran kipakka kosittava, että oriin etujalat ovat aikamoisessa vaaravyöhykkeessä.

Näyttelyssäkin käytiin, ja VT yllätti tulemalla luokassaan toiseksi. VH sai näyttelyn viidenneksi parhaat pisteet ja PTn pisteetkin olivat hyvää keskitasoa. Kilttitamma uusi viimevuotisen voittonsa ratsastusluokassa, niin että oikein hyvillä mielin tultiin näyttelystä kotiin. Saaliina oli esinepalkintojen lisäksi 2 pokaalia, yksi championaattinauha ja kassillinen ruusukkeita. Hyvä me! Tässä kohdin mun kuuluu kyllä kiittää kaikkia niitä osallisia, jotka jaksoivat koko viime talven ja kevään ulkoiluttaa hevosia, siivota karsinoita, raahata heinää tarhoihin, treenata ratsastusta tosissaan ja auttaa mua lukemattomin eri tavoin. Thanx!

Samalla kun vietiin varsa eestiin katseltiin myytäviä hevosia. Ihastuin yhteen trakehner-oriiseen niin maan perusteellisesti, että. Juu, en aio sitä ostaa (kun ei ole rahaa eikä tallissa tilaa), mutta kyllä mieli tekisi! Kaikenlisäksi kys. polle on estehevonen, eli siis täysin käyttökelvoton otus mun laiselle ratsastajalle, jolle maksimiestekorkeus on kauhiat 30cm. Mutkun se oli NIIN KAUNIS.

Ei kommentteja: