Molemmat omat tammat ultrattiin ja todettiin tiineiksi, samoin kaikki vierailevat daamit. Vanhantamman tiinehtyminen on sen verran suuri ihme (syynä ikä, 6 vuoden tauko varsomisessa ja lievä cushingintauti), että en ollenkaan kummastele jos se sikiö sieltä vielä häviää. Mutta PT ainakin näyttäisi olevan erittäin vahvasti rouvana. Se on alkanut komennella bestistään Läikkistä enemmän ja liikkua hitaan arvokkaasti.
Olin pari viikkoa sitten naapuritallilla pitämässä länkkärileiriä ja PT oli mukana tuntihevosena. Että on luupää kuulkaas rauhoittunut sitten viime kesän, toissavuodesta puhumattakaan! Vielä viime kesänä se kuikuili vieraalla kentällä koko ajan ympäristöään, ja muuttui sitä kuumemmaksi ja nopeammaksi, mitä kauemmin sillä ratsasti. Toissavuonna taas se ei voinut olla vieraassa tarhassakaan huutamatta ja juoksematta tauotta edestakaisin, kun oli niin pelottavaa. Nyt se lampsi samaisessa kauhutarhassa kuin kotonaan ja kentällä oltiin ihan asialinjalla. Vieraat hevoset ja kaukana tiellä liikkuvat autot saivat tulla ja mennä miten halusivat, ne eivät enää saaneet aikaiseksi jähmettymis- tai ryntäyskohtauksia. Kyllä siitä vielä kelpo tulee, vaikka välillä olenkin ollut vajoamaisillani epätoivon suohon sen kanssa.
Harmittaa, että aika ei tällä hetkellä riitä ratsastamiseen. Opiskeluissa on nyt sellainen vaihe, että kaikki mahdollinen liikenevä aika on laitettava kandiin ja graduun. Säät nimittäin olisivat aivan megabuenot ja kentän pohja säännöllisten sateiden vuoksi loistava. Kävin viime viikonloppuna PTn selässä, mikä tahtoo sanoa että istuin siellä tuntia pitäessäni ja spinnailin sillä seuratessani uralla liikkuvaa ratsukkoa. Lopussa sitten laukkasin yhdet mukavat, hitaat ja kootut laukat molempiin kierroksiin, tein yhden laukanvaihdon ja stopit suoraan laukasta. Jostain käsittämättömästä syystä se on alkanut tämän kesän aikana vaihtamaan ristilaukalle ja vasta sieltä pyydettyyn laukkaan, toisinaan pukin kanssa. Se ei ole ikinä ennen tehnyt moista, vaan on aina suorittanut erittäin siistejä, litteitä vaihtoja. Mulla oli tarkoitus alkaa nyt syksyllä hiomaan juuri noita vaihtoja western riding- luokkia varten, joten takapakki kyllä vähän harmittaa. No, sen siitä saa, kun laittaa hevosensa yleiseen käyttöön. Alkaa heti ilmaantua kummallisia virhetoimintoja. Toisaalta se on myös muuttunut epäherkemmäksi, mikä tämän pollen kohdalla on vaan hyvä juttu.
Olen pikkuhiljaa päässyt sinuiksi Vanhanherran kanssa, kesällähän me ei juurikaan ehditty tutustumaan toisiimme astutushommien vuoksi. Minut nähdessään ori pudotti vehkeensä ulos, kun luuli että taas mennään naisiin. Nyt se on viisaana pollena hoksannut, että astumiset on tältä vuodelta ohi, vaikka 4 tammaa edelleenkin kiimapäissään sitä vokottelee. Hienohelman varsan muuttaessa Viroon vapautui sille laidun ja se pääsi kahden tammalaitumen väliin. Arvatkaa vaan, onko se nyt tyytyväinen tilanteeseen: naisia siellä, naisia täällä, naisia jokasäällä! Tosin nää tammat on vaan syvällisiä keskusteluja ja platonista suhdetta varten, koska osa niistä on jo naituja ja osa kiellettyä kamaa. Nyt se pystyy pitämään kaikki tallin tammat samalla kertaa näköpiirissään ja puolustamaan niitä rintakehä rottingilla kiljuvaa Appisruunaa vastaan. Jälkimmäinen kun ei millään meinaa uskoa, että pallit puuttuu ja tammat ovat entistä elämää, vaikka ruunauksesta on jo vuosi. Tyypillä on enemmän orielkeitä kuin mun nuorilla oreilla, Lempparilla ja Kauniillapojalla. Vaikka saman ikäisiähän nuo kaikki kolme ovat, Appis, Lemppari ja KP. AR vaan on jo kuudessa ja puolessa vuodessa ehtinyt elää sekä siitosoriin että kisahevosen elämän, kun taas meidän pojat ovat vain viettäneet villiä teinielämää, jonka lisäksi niillä on vähän ratsasteltu. Näitten ählämien kanssa on eduksi jos omistaa buddhan kärsivällisyyden ja malttaa olla aloittamatta liian aikaisin. Mutta toisaalta sitten jaksavatkin vanhaksi, hyvänä esimerkkinä VT, jota alettiin ratsastaa vasta 6,5-vuotiaana. Frouva on nyt 23-vee ja täydessä vedossa.
Ainoa ongelma tässä VHn tarhaamisessa tammojen väliin on se, että se ei iltaisin millään haluaisi lähteä sisään talliin, kun tammat jäävät vielä yöksi ulos. Onneksi nyt on omenasesonki parhaimmillaan, koska se tykkää ompuista melkeinpä enemmän kuin naisista. Kiinnisaamisprobleemat pysyvät poissa niin kauan, kun muistaa aina silloin tällöin viedä sille omenan. Omenia antaessani muuten huomasin, että se on joskus oikein opetettu kerjäämään etujalalla. Aluksi luulin, että se yrittää huitoa niillä silleen orityyppisesti, mutta sitten hoksasin, että omeniahan se vaan pyytelee. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että tapa ei ole paras mahdollinen. Toisaalta niin kauan, kun se ei tähtäile niillä etusillaan ihmisiä eikä kolistele karsinanovea (mikä on yksi maailman ärsyttävimmistä tavoista) ei tuo maneeri niin hirveästi haittaa. Lisäksi tuota etusella hapuilua vähän jalostamalla siitä olisi helppo opettaa sille espanjalainen käynti. Hmm, en kyllä tiedä, mitä se sillä taidolla tekisi. Toisaalta kyllähän nyt kaikkien valkoisten pitkätukkaisten oriiden pitää vähintäänkin sitä osata, se kuuluu vähän niinku imagoon. Selässä en ole vieläkään käynyt, kun ei ole ollut aikaa esitellä sille länkkärijuttuja. Se on helposti jännittyvää tyyppiä, kulkee mielellään pää ylhäällä eikä kovin innokkaasti venytä itseään eteen- alas, joten länkkä vois tehdä sille erityisen hyvää. Noin niinku kouluratsastuksen tueksi. Mutta kaikki aikanaan, ehtiihän sitä myöhemminkin. Tällä haavaa suunnitelmissa olisi viedä se maneesitallille ratsastettavaksi marraskuun ajaksi, jotta nuo keväällä hyvin alkaneet kouluhommelit eivät ihan kokonaan unohtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti