Laitoin kaikki tammat pari viikkoa sitten samaan tarhaan. Aikamoista säpinää saivat tammat aikaiseksi ekalla viikolla, muutama heppa ehti saada potkun jälkiä jalkoihin ja puremia kylkiin, ennenkuin arvojärjestys taas vakiintui ja rauha palasi laumaan. Kellään ei ole takakenkiä, joten ne potkuvauriot olivat sellaisia pieniä karvattomia nirmamia. Pikkupuokkiparka on arvojärjestyksessä pahnanpohjimmainen, jopa kaksi vuotta nuorempi Läikkäpolle on kiipinyt sen ohitse. Jonkun nahinan johdosta PP sai metsätarhassa haavan takamukseensa, mitä nyt sitten on hoideltu viikonpäivät betadinepesuilla, kipulääkkeillä ja antibioottipiikeillä. Kyllä on käynyt muutaman kerran mielessä, että onneksi se loukkaantunut yksilö on juuri PP, koska sitä on niin helppo hoidella. Antaa pistää kiltisti, haavaa saa letkuttaa ja hinkata ihan rauhassa ja kaikki lääkkeetkin katoavat ruokakupista kuin namipalat konsanaan. Jos uhri olisi ollut Pikkutamma, olisi lääkitseminen ja hoitaminen ollut todennäköisesti yhtä tuskaa. Se olisi potkinut, keulinut, puhissut ja vastustellut hoitotoimenpiteitä ihan raivopäänä, tuo minun pikku kullanmuruni ja silmäteräni.
Laumakähinöissäkin PT ilmoitti heti kaikille osapuolille olevansa raskaana oleva nainen ja kovis potkimalla kohti ylempiään, jonka jälkeen se väisti vain minimimäärän ja kovin kopeana senkin vähän. Sitten se asettui sivummalle, ja jätti muut selvittelemään itse aloittamiaan riitoja, ja tarkkaili sieltä että kuka voittaa ja ketä pitää mielistellä. Ollaankin nimetty PT mäkkärin vuoropäälliköksi: kaveria kaikkien kanssa, mutta heti kun silmä välttää se menee puhumaan ylemmilleen paskaa muista.
Tammojen luonteet tulevat aika hyvin esille juuri tuollaisissa tapauksissa, missä ne mittelevät pokkiaan. Vanhatamma on agressiivinen kiusaaja, Hienohelma niin arrogantti ja pidättyväinen, ettei kukaan uskalla sille mitään, Kilttitamma on arvoasetelmassa kolmantena vain ikänsä ja harmittomuutensa vuoksi, PT taas neljäntenä kun kukaan ei oikein tiedä, onko se lintu vai kala. Sitten tulee Läikkis, joka kovasti yrittää uhmata vanhempiaan, ja jonka lautasten hampaanjälkitilasto kertoo ettei vielä ole onnistanut. PP on sitten viimeisenä, todennäköisesti siksi, että on niin älyttömän hidas reagoimaan että saa turpaansa ennen kuin edes tajuaa, että hei, tota tyyppiä piti muuten väistää. Sinänsä mielenkiintoista, tämä sen vikana oleminen, koska Saksassa se oli oman varsapihattolaumansa pomo. Ilmeisesti nämä meidän hirmuvaltiaat VT ja HH ovat nuijineet sen niin maanrakoon, ettei tosikaan. Kokeilin laittaa sen yhteiskarsinaan PT:n kanssa, mutta siitä ei tullut mitään kun PT piti sitä yhdessä nurkassa ja päänkin piti olla melkein maassa kiinni. Aina kun PP osoitti elämisen merkkejä, PT sinkautti korvansa uhkaavasti luimuun ja muljautti silmänvalkuaisiaan haastavasti. Niinpä annoin sen pirulaisen maistaa omaa lääkettään, ja laiton sille kaveriksi sen emän, Kiltintamman, joka pitää PT:n mahtiegon kohtuullisissa mitoissa.
2 kommenttia:
Tää täällä taas kommentoi. Jos tuo Pp on pahnanpohjimmainen osittain senkin vuoksi, että se on tuossa teidän arabivoittoisessa sakissa niin hidas reagoimaan? Arabi ehtii jo olla sitä mieltä, että tuo tuossa niskuroi kun pv vasta prosessoi käskyä siirtyä syrjemmälle.
voipi ollakin, moon vähän kans funtsaillut, että syy voi olla just toi. kun PP tuli meille 1,5-vuotiaana, niin VT ajoi sitä 2kk takaa pitkin laidunta mylvien kuin hirvi. PP ei näet osannut puhua arapiaa, eikä ymmärtänyt että arapiassa hajurako on puokkilaan verrattuna x10, reagointinopeus x100 ja rouvanpelko x1000.
tutkimusten mukaan arabit ovat yleensä sekalaumojen arvojärjestyksessä siellä alimpien joukossa, mutta toisaalta tää meidän lauma on arabivoittoinen eli sääntö ei taida ihan päteä. ja VT ja PT on arabeiksi aika kovaluontoisia, ei ne yleensä tollasia domina-tyyppejä ole.. ;o)
Lähetä kommentti