Tätipahkeinen ja VT joskus aikoja sitten... huomaa perin asiallinen tuoli-istunta ;)Näköjään tämä talvikausi menee tädiltä lähinnä teoriaopintojen parissa. Kohtapuoliin on kerättynä jo senkaltainen kirjasto kaikenkarvaisia ratsastusopuksia, että tytärten Pollux-kokoelmatkin jäävät toiseksi (jotka nekin kyllä ovat erittäin kunnioitusta herättävät, ei sen puoleen.)
Aloitin syksyn teoriapläjäyksen muutamalla valitulla palalla vanhaa kunnon Tuire Kaimion Hevosen kanssa-tiiliskiveä. En edelleenkään ole lukenut ko. opusta ihan kokonaan, vaikka se on kirjahyllyssä kököttänyt ilmestymisestään asti. Tuollaisissa hakuteos-tyyppisissä kirjoissa piilee ilmeinen vaara: sitä uskottelee itselleen, että ”palaan tähän ja tuohon asiaan sitten paremmalla ajalla, kunhan se tulee omassa hevostelussa ajankohtaisemmaksi”. Eikä tietenkään koskaan palaa. Sen vuoksi yritän aina silloin tällöin (vaikka vessalukemisena) silmäillä Tuikun kirjaa, koska joskus sieltä ihan oikeasti sattuukin silmään jotain ajankohtaista.
Toinen samaan kategoriaan kuuluva raamattu on Kyra Kyrklundin ja Jytte Lemkowin Kyra ja Ratsastuksen taito. Yleensä pääsen noin toisen luvun puoliväliin ennen kuin masennun ja luovutan. Tätiin ei tule mahtumaan edes Kyran varpaankynnen vertaa ratsastustaitoa vaikka pompottelisin pollejen selässä 2 krt/vko luonnollisen elämäni loppuun asti.
Viimeisin lukemani opus oli Mary Wanlessin kirjoittama Mielekästä ratsastusta. Kirjassa keskitytään pääasiassa ratsastajan istuntaan (joka karkeasti ottaen on kaikilla vääränlainen), mutta huutia saa pari muutakin ”yleisesti tiedossa olevaa tosiasiaa ratsastuksesta”.
Kirjassa on kyllä paljon järkeä. On nimittäin taivaan tosi, että suurin osa perinteisellä ratsikoulutyylillä ratsastava ratsastaa pelkästään hevosen etuosaa, tai vielä tarkemmin sanottuna päätä. Turpa hyvin (=luotiviivalla), kaikki hyvin, eikö vain? Paikoin kirja on ihan täyttä länkkäriä, esimerkiksi jatkuva pohkeella naputus tai kaikkien ongelmien ratkaisu ohjilla tuomitaan jyrkästi. Hevosta ratsastetaan istunnalla ja sillä sipuli.
Tädin teoriaosuus jatkunee koko talven, sillä ensi viikolla postiluukkuun kopsahtavat ”Ratsastajan istunta”, Ina G . Sommermeier, ”Hevosen voimistelu”, Angelika Schmelzer (edelliset Vudekasta) sekä ”Ratsasta paremmin” (Tiina Sederholm). Lapsille on lisäksi tilattu joululahjaksi Tuikun ”Hevonen, ensimmäinen oppaani”, jonka äiti todennäköisesti lukaisee läpi ennen pakettiin laittoa.
Hakusessa olisi vielä hyvä kirja hevosen hieronnasta ja toinen lännenratsastuksesta. Noista aiheista tuskin irtoaa suomen kielellä tietoa, joten on suunnattava etsinnät kansainväliselle puolelle. (vinkkejäkin vastaanotetaan!)
Ai niin, ja ne kaikki kolme postilaatikkoon tupsahtavaa heppa-aiheista aikakausjulkaisuakin on ehdittävä jossain välissä lukea.
Että kyllä kuulkaas kohta irtoaa tädiltä teoria jos toinenkin. Niiden käytäntöön siirtäminen voi sitten olla toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti