Hyvä Hevonen

Pikkutamma, ex-talliorja ja Nupis viime kesänä.

Ihmisten hevosvalinnat herättävät usein kiivasta keskustelua, varsinkin netissä, missä nimimerkin takaa on niin näppärän turvallista laukoa mielipiteitä muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Koska ihminen on laumaeläin siinä missä hevonenkin, moni näyttää valitsevan oman rotunsa sen perusteella, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja järkevänä pidettyä. Eihän sitä kukaan nyt tahallaan halua hörhöksi leimautua. Alla kurkistus Kikka Kuvitteellisen (os. Koulu-Nylpyttäjän) salaisiin mietteisiin:

Mitähän ne muutkin sanoisivat, jos tunnustaisin aina halunneeni brasilialaisen mangalargahevosen kummallisine askellajeineen? Ei, pitäydyn tässä isossa ja rumassa komeassa saksanhirvessä, vaikka hankalahan se on käsitellä ja vähän väliä sairaslomalla. Eikä sillä oikeen voi maastoillakaan, kun se ei pysy käsissä. Kentällä se on aika mukava, mutta vähän laiska ja kiskoo kädet irti olkapäistä. Mulla tuppaa aina koulutunnin jälkeen olemaan persvako rakoilla, ja koko ajan saa olla ostamassa terävämpää kannusta ja ihmeellisempää erikoiskuolainta. Mutta sellastahan sen tosissaan ratsastamisen pitää ollakin, hikeä ja vitutusta. Ne kaikenmaailman issikka- ja arabiharrastajan pellet ei tiedä ratsastuksesta ja hevosista mitään, menevät jotain ihme askellajeja tai laukkaa tököttävät tikkusuorin kintuin. Maastolenkeillä tuhlaavat aikaansa, kun voisivat senkin ajan käyttää hyödyllisesti niiden persrakkojen hankintaan. Niin se vaan on, että tavoitteellinen ratsastus on ainoa oikea tapa harrastaa ja Ainoa Oikea Tavoite (TM) on tietenkin päästä kansainväliselle tasolle kouluratsastuksessa, tai mahdollisesti rataesteissä. Kenttäratsastus on jo vähän siinä ja siinä, se niiden koulukoehan on yleinen vitsi. Pakkoko niidenkin on niitä hermoheikkoja täykkärinkuikeloita hankkia, ostaisivat kunnon puoliverisen niin lajiin saataisiin tyyliä. Vauhtihan siinä tietenkin kärsisi, mutta kaikkihan sitä nyt lujaa osaa mennä. Harvemmalla pysyy 180senttinen, 700-kiloinen puoliverinen maastoesteradalla käsissä, tai ylipäätään koko radalla.

Niinpä Kikka Kuvitteellisen ajatusten siivittämänä ajattelin kirjata ylös, mitkä ominaisuudet minun mielestäni tekevät hyvän hevosen.

Se on hyväluonteinen ja helppo käsitellä. Kun hevosten kanssa elää 365 päivää vuodessa, luonneominaisuudet ja hyvä käsiteltävyys korostuvat. Jos ihminen käy tallilla vain liikuttamassa hevostaan, eivät tällaiset seikat välttämättä paina. Eihän se omistajaa juurikaan häiritse, jos hevonen on pahaluonteinen tai yrittää päivittäin kiikuttaa tallityöntekijöitä pitkin pihoja. Tai potkii ruokinta-aikoina seinät pahki ja irvistelee kalterien takaa ohikulkeville, minkä kutomiseltaan ehtii. Tai rikkoo aitoja ihan vaan purkaakseen stressiään. Hyvä hevonen asuu karsinassaan asiallisesti, siirtyy tallista tarhaan asiallisesti ja tarhailee laumassa asiallisesti. Lisäksi hyvä hevonen on vaivaton hoitaa ja satuloida, helppo rokottaa, raspata ja kengittää. Parhain on sellainen hevonen, jota voi edellisten lisäksi taluttaa useamman samanlaisen parhaan ryhmässä ilman, että hommaan liittyy vammautumisriskiä, tai edes lievää verenpaineen nousua.

Se on sosiaalinen ja viihtyy laumassa. Hevonen on ensisijaisesti laumaeläin. Hevonen, jolle laumailu tuottaa vaikeuksia, on ihmisen pilaama, asosiaalinen, säälittävä kummajainen. Hyvä hevonen tulee toimeen pihatossa tai yhteiskarsinassa, ja sitä voidaan taluttaa, ratsastaa tai kuljettaa aivan kiinni toisissa hevosissa sen siitä kiusaantumatta. Hyvä hevonen laumaantuu myös ihmisen kanssa, on utelias ja kohtelias ihmistä kohtaan ja nauttii ihmisen seurasta.

Laumaeläimmyydestään huolimatta hyvä hevonen tulee toimeen myös yksinään. Sen voi tuoda yksinään talliin sen saamatta siitä paniikkikohtausta. Sillä voi lähteä yksinään maastoon ilman, että tarvitsee pelätä rimpuilua tai kiukuttelua. Sen voi kopittaa traikkuun yksinään ja se matkustaa siellä rikkomatta koppia, tunkematta itseään etupuomin alle ja hankkimatta ahtaanpaikan kammoa.

Se on terve. Sille riittää vuosittainen rokotus ja raspaus. Virusflunssista se paranee itsekseen, eikä vaadi mitään yskänlääkehöyrytyksiä tai tukiantibioottikuureja. Se ei ole altis ähkyille tai lannehalvaukselle, eikä se saa impparia joka hemmetin pikkunaarmusta. Isommatkin ventit paranevat tikkaamatta hyvin, eivätkä kehitä liikalihaa. Sillä ei ole taipumusta ontuilemiseen tai kaikenmaailman ep-pelleilyihin.

Se on kaunis. Sen katselemisesta saa hyvän olon, se on itsessään esteettinen elämys. Sen liikkeissä on tasapainoa, keveyttä ja säännöllisyyttä. Sillä on suuret silmät, kevyt pää, liehuva harja ja häntä. Se on kauniin värinen. (Noh, oikeastaan kaikki hevoset ovat kauniin värisiä. Toiset vaan ovat ruman muotoisia.) Se osaa poseerata ja on kuvauksellinen. Se on varsana äärettömän sievä, ja oriina herkkäpiirteinen mutta maskuliininen. Tammana se säteilee naisellisuutta ja äidillisyyttä.

Sillä on hyvä ratsastaa. Se on pehmeä, kuuliainen ja kevyt. Se tekee töitä mielellään ja on nöyrä. Sillä ratsastaessa ei tule hiki, eikä sen liikkeet pompota ratsastajaa satulasta irti. Se menee vaikka puuhun, kun pyydetään. Kiipeää pelottavat, kiviset ylämäet ja laskeutuu jyrkät, liukkaat alamäet kuin tasaisella kulkisi. Suon, ojan tai korkean lumipenkan ylitys ei tunnu missään. On liikennevarma, suostuu kulkemaan alikulkukäytävistä eikä pelkää siltoja. Niin, ja kävelee vesilammikoiden läpi saamatta mitään lapsellisia eipäs-juupas-kohtauksia. Se ei lähde koskaan käsistä, tai jos sitä yrittää, niin on samantien hanskassa.

Se on hyvärakenteinen. Sen kaula on pitkä, kaareva ja oikeinpäin rungossa kiinni. Sen runko on syvä ja lyhyehkö, lautanen pitkä ja vahvalihaksinen, jalat ovat kuivat ja jalka-akselit suorat. Kaviot ovat kauniin symmetriset, sopivan kokoiset runkoon nähden ja niin vahvaa aineitta, että hevosta ei välttämättä tarvitse kengittää. Sen luusto on poikkeuksellisen vahvaa, samoin nivelpinnat, ja ne kestävät hyvin kulutusta. Sillä voi liikkua yhtälailla niin kovilla kuin pehmeilläkin pohjilla sen siitä kipeytymättä. Sillä on lennokkaan rennot, matkaavoittavat liikkeet, olematta silti liian korkeat.

Se on järkevän kokoinen eli 150-160cm. Se mahtuu pienempään ja matalampaan talliin kuin iso hevonen, ja se on helpompi käsitellä kun sen päähän tai selkään ylettyy ilman jakkaraa. Se ei kärsi jalkavaivoista, kuten suuremmat ja raskaammat hevoset, ja se syö että paskoo kohtuullisessa määrin.

Se on pitkäikäinen ja kestävä. Hyvä hevonen elää lähemmäksi 30-vuotiaaksi, ja on täysin ratsastettavissa vielä 25-vuotiaana. Kaksikymppisenä sen tulisi olla vielä kilpailukelpoinen ja terve. Se osaa kasvattaa hyvän talvikarvan, eikä vaadi loimea kuin erityisen huonoilla säillä. Kaikenmaailman magneettiloimille, solariumeille ja back-on-track-suojille se nauraa hevosennaurua, koska sen kudosten aineenvaihdunta on luonnostaan hyvä ja palautumiskyky nopea.

Sen rehunkäyttökyky on hyvä. Se tulee toimeen pääasiassa heinällä, kuten hevosen luonnollista on. Se syö vain pieniä määriä väkirehuja, joten sen riski sairastua ähkyyn, kaviokuumeeseen tai lannehalvaukseen on pieni. Se myös osaa säännöstellä syömisensä, joten sillä voi olla heinää koko ajan nenän edessä sen siitä liikaa lihomatta. Sille riittää tavallinen kaura, tavallinen kivennäinen ja mahdollisesti valkuaislisä, se ei siis tarvitse mitään turhia ulkomaanmyslejä paikkaamaan huonoa suolentoimintaa. Se ei myöskään tarvitse kaikenmaailman lisärehuja ja yrtti-vitamiinivirityksiä, jotka on keksitty lähinnä tyhmän hevosenomistajan lompakon ohennukseksi, ei niinkään hevosen parhaaksi.

Entä se niin paljon mainostettu Suorituskyky? Sitä saa ihannehevosellani olla suurinpiirtein aluetasolle saakka, minkä lajin nyt sitten kyseiselle hevoselle valitsenkin. Saa se toki lahjakkaampikin olla, kunhan lahjakkuus ei haittaa muuta elämää. Kovasukuiset kilpahevoset ovat yleensä myös kovaluonteisia suorittajia, mikä on miinusta ihannehevoselle. Sellaiset ovat usein hankalia prinsessoja erikoisvaatimuksineen, ja käyttäytyvät siviilissä kuin Naomi C. Juu ei, ne jätän suosiolla ihmisille, jotka saavat kiksinsä suu viivana- suorittamisesta. Minä saan omani hevosen kanssa puuhastelusta, eikä niihin tarvita suurta yleisöä ja virallista ranking- listaa. Kilpaileminenkin on mukavaa, mutta ei hevoselämän tarkoitus.

Toistaiseksi en ole kyennyt yhdistämään kaikkia yllämainittuja ominaisuuksia yhteen hevoseen, vaan nuo ovat kooste kaikkien kuuden hevoseni piirteistä. Mutta jalostuspäämäärä on selkeä, ja jos tulevaisuudessa onnistun tuottamaan otuksen, jossa nuo kaikki ovat, kerron siitä heti täällä.