Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Reining-rullakko













En voi muuta kuin nostaa hattua oikeille ratsastuksen opettajille. Musta on mehut ihan pihalla kahden tunnin ja yhden nuoren hevosen juoksutussession jälkeen. Niin mehuton olen, etten enää illalla jaksanut nousta oman pollen selkään. Jo pelkkä ulkona seisominen ja paleleminen väsyttää, ja kun siihen lisää 100 prosenttisen keskittymisen asiakkaisiin, niin huh huh. Tosin epäilen, että työkseen ridakoulussa opettava ei ehkä joudu enää laittamaan itseään likoon niin totaalisesti, opettaminen sujuu rutiinilla. Mutta silti, niillä on suuret ryhmät ja yleensä vielä huonompia ratsastajiakin oppilainaan.

Huomenna pitäisi lähteä isolla porukalla maneesiin. Vähän kyllä ihmettelen, miten Lemppari ottaa vajaan viikon seisomisen jälkeen keikan. Vieras paikka, vieraita hevosia ja ne perhanan peilit. Viimeksi kun käytiin maneesissa, se pysähtyi joka kerta pullistelemaan peilissä näkyvälle orhille. Joka oli todella törkeä otus kun pottuili pörhistelemällä takaisin... No, olen varautunut seisomaan vaikka kentän keskellä koko kaksituntisen, jos LP äityy liian äijäksi. Otan kuitenkin raipan mukaan ihan varuiksi.

Olen vähän huvittuneena seurannut tätä heppamediassa vellovaa rullakuurikeskustelua. Toivottavasti se nyt vihdoinkin laantuu, kun se on useammankin auktoriteetin voimin todettu vaarattomaksi. Nimittäin. Kukaan ei ilmeisesti ole missään vaiheessa hoksannut, että roll kür tai voimakkaasti eteen-alasratsastus tai ylivenytys tai miksi sitä nyt haluaa sanoa, on aivan normaali lännenratsastuksen treenimuoto. Reinarit treenaavat pitkiä rupeamia ympyräuralla niin, että hevonen kulkee kaulastaan ylitaivutettuna sisäänpäin, välillä _erittäin_ ylitaivutettuna. Pleasurehevosten -yleensä suhteellisen lyhytkestoinen kuolaintuntuma- on ihan silkkaa rullakuuria. Silti esim. italiaisen tutkimuksen mukaan lännenratsastushevosilla esiintyy vähemmän stereotyyppistä käyttäytymistä kuin englantilaiseen tyyliin ratsastetuilla. Ja silti lännenratsastushevoset (puhun nyt tässä hevosista, jotka ovat ammattilaisten tai pätevien amatöörien kouluttamia) ovat yleensä hyvin tasapainoisia ja rauhallisia, olematta silti opitun avuttomuuden tilassa. Sehän siitä rullakuurista pitäisi pahimmillaan seurata. Parhaimmillaan sillä näköjään saa vahvan selän ja loistavan peräänannon, ainakin jos katsoo huippureining-ratsukkoa (-rullakkoa? hah hah). Hevoset kantavat itseään lähes täydellisen kaaren muotoisena, takaosa alla, lavat ryhdikkäinä ja pää matalla. Hitto, jos ikinä pääsisi edes lähelle sitä, rullauksella tai ilman.

Mutta hys hys, ei herätetä nukkuvaa leijonaa, ja annetaan kouluratsastajien tapella keskenään siitä, kuka ratsastaa oikein ja kuka väärin. Koska tokihan maailmassa on vain se yksi oikea tapa ratsastaa, eikö vain?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi länkkärihevosen pään pitää olla niin alhaalla? Se näyttää tottumattomasta omituiselta.

M kirjoitti...

Kyllä oli Ruuna rullalla eilen kun ei meinannut millään pidäte mennä läpi maastossa (oli lähtiessä säikähtänyt maneesin kastelulaitteita ja sai siitä oivan syyn säpsiä ja tepsuttaa koko matkan pää ryntäissä.. Minun patarauhallinen hevoseni!).

Pidemmän aikaa olen ollut rullauksesta sitä mieltä, että se on ok koulutusmetodi jos treenarilla on tarpeeksi ammattitaitoa. Yleensä tosin näkee vain teinien kaula rullalla ja kroppa ajokoiran pitkänä juoksevia hevosia..

Minnalle sanoisin, että westernissä yritetään hakea kullekin hevoselle se juuri sille oikea muoto eli ei kenties olla niin pilkuntarkkoja "oikeasta" pään kulmasta. Western-rotuislla (quarter, paint, appaloosa) hevosilla kaula liittyy kroppaan aivan eri kulmassa kuin yleensä muilla roduilla, joten niille on luontaista tuo itsensä kantaminen kaula alhaalla. Katsopa tarkemmin western-rotuista hevosta niin huomaat tuon rakenne-eron.
Olmi osannee kertoa vielä muutakin näistä päähommeleista, mä olen vielä tällä western-taipaleellani niin alussa, että tuli mieleen vain nämä jutut..
Ai niin, kun pää on alhaalla, hevonen näkee eteensä paremmin kuin ylemmäs asetettuna. Esim. karjahevosilla pää on luontaisesti lähes kaiken aikaa alhaalla tarkkailemassa karjan liikkeitä. Takaosa näillä karjahevosilla on oltava alla koska niiden on pystyttävä nopeisiin käännöksiin ja pysähdyksiin ynnä temponvaihteluihin.

Olmi kirjoitti...

m jo tiivistikin Minnalle tätä pääasiaa. Lisäisin siihen vielä yhden pointin: lännenratsastuksessa haetaan ratsukolta nimenomaan rauhallisuutta, ja hevonenhan pitää päätään alhaalla ollessaan rauhallisena. se on ikäänkuin näkyvä "todiste" siitä, että ratsastaja on osannut kouluttaa/ratsastaa hevosensa niin, ettei hevonen ole muuttunut kireäksi tai hermostuneesti. oikeassa elämässähän tämä ei välttämättä pidä aina paikkaansa, eli on olemassa ei-rauhoittavia ja pakottavia koulutusmenetelmiä, joilla se pää saadaan alas väkisin. onneksi meillä suomessa ollaan vielä niin lapsen kegissä tässä lajissa, etteivät nuo ikävät ääri-ilmiöt ole vielä ehtineet levitä tänne.

kaulan ja pään ratsastaminen matalalle rauhoittaa myös hevosta. ne kun ovat siitä kummallisia otuksia, että niiden asento vaikuttaa suoraan niiden mielialoihin. luultavasti juuri tämä sekä apujen ja palkintojen selkeys tekevät lännentyyliin ratsastetuista hevosista levollisempia.

Minna, arvaas miltä enkkutyyliin ratsastaminen näyttää meikäläisen silmin? :O) hevoset näyttävät kiireisiltä ja hermostuneilta, ja minä hoen koko ajan mielessäni, että "anna nyt hyvä ihminen sille ohjaa..." ei vaan, tyylistä riippumatta hyvä ratsastus on aina hienoa katsottavaa, jopa issikointi josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Anonyymi kirjoitti...

ai niin, se piti vielä sanoa, että tuo voimakas eteen-alas-ratsastus ja lupa (aluksi kyllä melkein enemmänkin pakko) liikkua hitaasti tekevät ihmeitä helposti stressaaville hevosille kuten lv-ravureille, arabeille ja täykkäreille. niistä ei välttämättä tule mitään kisojen rusettihaita (westernissä ne omat jenkkirodut ovat niin ylivoimaisia), mutta elämä niiden kanssa muuttuu mukavammaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Hei vaan, luin tässä juuri koko blogiarkiston alusta loppuun asti ja hauskaa ja mielenkiintoista on ollut. Nyt vasta hämmennyin, sillä eikö rollkur ole tätä? http://www.sustainabledressage.com/rollkur/schrijer/366_6704.jpg

Tuo eteen-alasvenytyshän on ihan eri asia, eikä sillä ole käsittääkseni mitään tekemistä rullauksen kanssa. Olenko nyt ymmärtänyt jotain väärin? Käytetäänkö westernissä oikeasti jotain tekniikkaa missä vedetään hevosen pää niin linkkuun että henkitorvi tukkeutuu? Vai onko tässä nyt joku ero sanojen merkityksissä? Ymmärrän kyllä, että länkkäheppakin voi itse vetää itsensä linkkuun jossain tilanteessa (painetta paetessaan tai jotain) mutten pysty ymmärtämään, miten koskaan voisi tulla tilannetta, missä hevosen turpa kiskotaan ohjilla ryntäisiin kiinni.

Mutta joka tapauksessa, paras hevosblogi aikoihin!

Anonyymi kirjoitti...

Hmm ilmeisesti tuo linkki ei toimi... Laitanpa eri riveille:
http://www.sustainabledressage.com/
rollkur/schrijer/366_6704.jpg