Hevosen ratsastaminen hitaaksi on kovaa duunia. Siis ilman ohjastuntumaa. Jos ohjilla saisi jarruttaa, olisi lännenratsastus helppoa. Sen kun pidättelisi pollea, kunnes sopivan hidas askellus löytyisi, ja sen jälkeen pitäisi hepan siinä tempossa ja tahdissa istunnalla. Korjaisi aina ohjilla, jos vauhti lähtisi kiihtymään. Alla video western ridingin maailmanmestaruuskisoista (luokka on non pro, miettikääs sitä miltä ne prot oikein näyttää!):
Pleasurevideoita viime aikoina katsoneelle tämä w.ridingin vauhtikin on jo aikamoista lasettamista. Tykkään tuosta yo. filmistä siksi, että siitä näkee aika hyvin ratsastajan käyttämät avut. Siis sen, kuinka minimaallisia ne ovat ja kuinka hyvin laukanvaihtoavut on ajoitettu kohdalleen. Oma laukka Quarterin kanssa suoralla uralla on tällä hetkellä parhaimmillaan tuon videon luokkaa (samalla ohjaspituudella), mutta laukanvaihtoihin saakka emme ole vielä päässeet. Viimeiset kolme viikkoa olen harjoitellut kulmien ratsastamista, Quarterinretku hankki nimittäin syksyn aikana itselleen ikävän tavan kaatua lapa edellä kulmiin ja ryysätä niistä tuhatta ja sataa läpi. Laukkaympyröitä ollaan tehty, samoin kaariuria vastalaukan kanssa. Hevonenhan on koulutettu Amerikassa ja toimii kyllä, eteneminen on kiinni lähinnä tädistä: kykenenkö hallitsemaan kehoni niin täydellisesti, etten häiritse hevosen suoritusta?
Kouluratsastajat pitävät tätä istunta-asiaa omana yksinoikeutenaan, kukaan koskaan ikinä missään ei ole niin tarkka näissä istuntajudansseissa kuin kouluratsastaja. Jos siis niiltä kysytään. Mutta mitäköhän sanoisi kouluratsastaja, kun se laitettaisiin pleasure-koulutetun ratsun selkään, ja otettaisiin ohjat pois? Ja sitten kerrottaisiin, että sun on nyt esitettävä hidas käynti, ravi ja laukka siirtymisineen täsmälleen samassa tempossa, samoin suunnanvaihdos, pysähtyminen ja peruuttaminen? Hevonen pysyy tietenkin siististi uralla ja liikkuu koottuna, pää alhaalla ja kaula suorana, hiukan muttei liikaa sisäänpäin asetettuna.
Muistan kihisevän raivoisat ja suorastaan masentuneet tunnelmat, kun muutama vuosi sitten menin valkun oppiin. Se otti multa samantien ohjat pois, ja sanoi että saan koskea niihin vasta, kun olen ansainnut sen. Seuraavat kaksi kuukautta ratsastin pari, kolme kertaa viikossa ilman ohjia, kädet selän takana tai sitten juoksutusliinassa. Valkku myös kielsi mua ratsastamasta omilla hevosillani, kunnes osaisin rauhoittaa istuntani ja käteni. Kun onnistuin kääntämään, pysäyttämään, peruuttamaan ja tekemään siirtymiset kaikkien askellajien välillä ilman ohjia, sain kunnian koskea niihin. Ja sain myös luvan alkaa taas ratsastaa omia hevosiani. Ne olivat ratsastuselämäni vaikeimmat, mutta samalla antoisimmat kuukaudet. Kyllä kävi muutaman kerran mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Sitten mietin, että enhän mä tässä muuta menetä kuin aikaa ja rahaa, eli antaa palaa vaan. Päätös luottaa valkkuun oli yksi ratsastusurani parhaimmista päätöksistä. Se on poikinut upeita kokemuksia hevosen selässä, ja olen saanut ratsastettavakseni hienon hevosen.
Olen nyt ratsastanut kyseistä hevosta lokakuun alusta saakka. Alku oli hankalaa, koska hevosella oli tiettyjä käyttäytymisongelmia, eli se siis sikaili ratsastaja selässä oikein kunnolla. Pari, kolme ekaa viikkoa kului kurinpidollisiin toimenpiteisiin, ja vasta niiden mentyä läpi päästiin treenaamaan sitä varsinaista taidollista puolta. Viime viikonloppuna oltiin kurssilla, ja Quarteri toimi kuin unelma. Se oli hidas ja pääkin pysyi suhteellisen matalana, laukannostot ja laukat sujuivat taivaallisesti, ravi oli pehmeää ja ravilisäykset olivat hienoja. Ja kiukuttelusta ei ollut tietoakaan!
Alla video pleasuren maailmanmestaruuskisojen 2008 voittajasta. Hevonen on 4-vuotias qh-tamma ja tietenkin pleasure-jalostuksen tuote.
Pleasuressahan tuomarit arvostelevat pääasiassa hevosta, joten hevosen liikkeiden laatu vaikuttaa sijoitukseen. Liikkeiden laatu taas on pitkälti jalostuksen tuotetta eli rahalla saa ja hevosella pääsee. Olisipa joskus varaa hankkia tuon tasoinen hevonen, ja osata vielä ratsastaa se niin, ettei se mene pilalle...
5 kommenttia:
se ratsastuksessa on niin hienoa, että aina on jotain mitä tavoitella :) ja mikä parasta, niitä voi tavoitella ihan oman päänsä sisällä ja hevonen antaa palautteen..
tai jotain, taidan olla väsyneempi kuin luulenkaan. öitä :)
KP:n omahoitaja
Ollapa samanmoinen istunta kuin ekan videon ratsastajalla. Mun tarttee varmaan ruveta ratsastamaan tavoitteellisemmin ja ottaa pari(sataa) tuntia. Mä en uskalla tilata opeani paikalle kun on ollut niin pitkä tauko. Pelottaa mitä se sanoo kun taantuma on varmaankin syvä ja surullinen. Onneksi hevonen on sentään hyvä vaikkei ole mihinkään tiettyyn lajiin tähtäävän jalostuksen helmi. Mulla semmoiseen olisi varaakaan.
KPn OH, pyrkimys olisi, että pääsisin niitten päänsisäisten tavoitteiden kanssa ikäänkuin julkiselle puolelle, ts. kisaamaan ihan oikeesti. saas nähä. mutta asiasta kukkaruukkuun: tein tänään jotain uutta, kävin Quarterin kanssa MAASTOSSA. oli jännää! :o)
M, samaa mäkin naama kateudesta vihreenä aattelin, täti istuu siellä niin hemmetin sulavasti. äkkiä luuri käteen ja soitto opelle, että tulee antamaan teille huutia!
Tuli tuosta M:n kommentista mieleen, että mua vähän huvittaa kun ihmiset aina kategorisoi itsensä tyyliin "olen helppo B:n tasoinen ratsastaja" tms. Mä saatan olla vaikka heinäkuussa ihan helppo B, lokakuussa välttävä Ö ja tammikuussa ollaan sit about alkeiskurssikamaa. Ja sama toistuu epäsäännöllisin välein joka vuosi. Taitojen saavuttaminen vaatii valtavasti työtä, mut eihän se siihen lopu kun niitä pitäis vielä ylläpitääkin.
mä saan aina mun sukkisratsastajakaverit ihan hämilleen, kun sanon ettei mitään hajua oonko helppo see vai vaikee dee. kun en ihan oikeesti tiedä. on niin vaikea vertailla omaa tasoa lännenratsastajana näihin kouluratsastustasoihin..
Lähetä kommentti