On se vaan kumma, että pelkkä valkun läsnäolo saa ihmisen ratsastamaan paremmin. Tai sitten se johtui jostain ihan muusta:
Kilttitamma on viime aikoina ollut hiukan pinkeä ja pallosilmäinen, joten ajattelin katsastaa ihan selästä käsin miltä siitä tuntuu. Satuloin sen tunnille, päällimmäisenä ajatuksena "noh, tuskaahan se tämän kanssa tulee olemaan, mutta olkoon ny kun ketään muutakaan näistä ei ole säännöllisesti ratsastettu". Varsinkin kun olin edellisenä iltana vetänyt oikein täsmäpultit kyseiselle hevoselle, syynä täysin idioottimainen spedelöinti* (hevosen, ei mun tietenkään).
Omalle paikalleen 90 desibelin huutokomennoin ja viuhuvin riimunnaruin pultattu hevonen olikin seuraavana aamuna kuin maailman rauhallisin ja harkitsevin olento, ei täpinää, ei niskojen nakkelua (hänen nimenomainen bravuurinsa: nopea nakkaus ja kas, molemmat ohjat tulevat ratsastajan käsiin hevosen korvien välistä), ei kiihdyttelyä, ei huojumista, ei pinkelöintiä, ei mitään. Vain täydellistä käyntiä ja jogia. Oliko tällä hevosella muka joskus ollut ongelmana jännittyneisyys? Tai korkea pään asento??
Tästä lähtien otan huutomekastuksen tulevaisuudessa kehitettävän OmanValmennusMetodini (TM) kantavaksi ajatukseksi. Taso 1: Huuda ne rennoiksi! Taso 2: Rääkymällä voittoon! ja taso 3: Kiljumalla kunniaa!
* Hän kehittää itselleen aika ajoin sairaan ärsyttävän tavan rynkiä oviaukoista läpi tuhatta ja sataa. Hevosella ei tod. ole mitään laitakammoa tms. psyyken ongelmaa, se vaan kuvittelee mahtuvansa kapeikoista paremmin läpi, jos vauhtia on enemmän. Jos nyt 120cm oviaukkoa voi kapeikoksi edes sanoa, kun kyseessä on silakan muotoinen 152 cm korkea hevoke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti