Minä kun olen tällainen siistin perusratsastuksen äänenkannattaja, saan aina creepsejä ihmisistä, jotka penäävät "kivoja harjoituksia" ja "uusia ratoja", vaikka hevosella olisi isoja puutteita ihan basic-jutuissa. Oman näkemykseni mukaan kaikenmaailman temppuratojen aika on vasta sitten, kun hevonen pysyy avuilla ja on ratsastettu kantamaan itseään oikein. Mikä on piiitkä duuni, eikä mikään "hei, tää meni tänään eteen-alas, mitä mä nyt teen?"-juttu. Jotenkin nimenomaan länkkärissä tämä korostuu. Tai sitten mä vaan vietän liikaa aikaa länkkäväen parissa. ;o)
Mun herkkään perfektionistin silmään sattuu, kun näen esim. trail- rataa väännettävän hevosella, joka kulkee sieraimet kohti taivasta, selkä notkolla ja runko väärään suuntaan käppyrällä. Miten kertoa ihmisille kohteliaasti mutta napakasti, että hei kuule, ei ole vielä aika harjoitella esteitä tai reiningin spinejä ja slaideja, kun hevonen ei vielä osaa edes liikkua oikein. Tai saada joku ymmärtämään, että jos hevonen ei skulaa edes nivelellä, niin on ihan turhaa lähteä leikkimään kangilla. Tää kankijuttu kun on länkkärissä vähän sellanen must ja jokamiehen oikeus. Siihen ei saa kajota.
Totta kai niitä ratoja ja esteitä voi ja pitääkin harjoitella ihan omaksi ja hevosenkin piristykseksi, mutta silloin pitäisi enemmän keskittyä siihen, että hevonen suorittaa edes osatehtävän kauniisti ja oikein liikkuen, eikä pitää päämääränä tehtävien läpäisyä keinolla millä hyvänsä. Tyyliin "hei mä tein jo kaikki esteet, mitä mä nyt teen?"
Ehkä mun ei pitäisi edes julkaista tätä. Olen tylsimys. Ehkä vähemmän perfektionistit on onnellisempia ihmisiä. Ainakin ne saa aikaiseksi jotain, kun eivät jää nysväämään johonkin detaljiin vuosikausiksi.
4 kommenttia:
Kiva yrittää selittää valmentajalle joka näitä jänniä temppuja pyytää tekemään ettei ihan olla tämmöseen valmiita :S
Auts, nytpä osuit varmaan montaa ihmistä herkkään kohtaan ;-) Siinä olen ihan samoilla linjoilla, että ei pitäisi alkaa juoksentelemaan ennen kuin on oppinut kävelemään (tai edes välttävästi konttaamaan). Mulle ainakin riittää loppuelämäksi haastetta jo siinä, että saisin hevosen menemään oikein kolme perusaskellajia suoralla uralla, tempuista viis. Mutta kyllähän esim. trail-tehtävien harjoittelukin voi parhaimmillaan kirkastaa ratsastajalle (ehkä hevosellekin?) paljon asioita omasta tasapainostaan, apujen käytöstä jne., joita ei muutoin ehkä osaa hoksata. Kunhan vain pidetään siinäkin mielessä ne länkkärin perusasiat, niin kuin sanoitkin.
-Touhis the tätiratsastaja
Mä en tosta länkkäripuolesta niin tiedä, mutta kun on tota ammatinvaihtourakkaa ravurista ratsuksi tullut seurattua aika läheltäkin, niin tää teksti kyllä kolahti ja kovaa. Kauhee kiire saada elämänsä ravurina ollut lämminverinen nostamaan laukka, kun hevonen ei osaa vielä edes mennä käyntiä oikein päin ja rentona (hyvä jos edes selkään noustessa pysyy paikallaan viskomatta päätään). Tulee fiilis, että on niin pirunmoinen kiire saada hevonen mahdollisimman osaavaksi, ei niin väliä sillä MITEN se ne asiat tekee, halukkaasti ja hallitusti, vaiko täytenä pakkopullana vähän sinne päin. Kyyninen paska olen joo, mutta joskus mua vaan niin sattuu seurata näiden ammatinvaihtajien koulutusta, tai oikeammin; ""koulutusta""...
toope, ratsastusopetuksen suurin vaikeus on mun mielestä se, että pystyy arvioimaan ratsukon taidot oikein ja tarjoamaan juuri oikeanlaisia harjoituksia. toisinaan valkut yrittää opettaa niiden vaikeiden harjoitusten avulla jotain tiettyä juttua, mutta asia ei aukene oppilaalle ennen kuin tulee oivallus ja lamppu syttyy pään päälle.
touhis, jep ja täsmälleen! kehon hallinnan opettelussa trail on ihan ykköslaji, varsinkin kun tehtävät pilkotaan tarpeeksi pieniin osasiin.
maastis, noi ex-ravuriparat on kyllä hevosmaailman uhreja. kilpauran jälkeen ne päätyy useimmiten just niille, joiden ratsastus/hevostaito ei ole tarpeeksi hyvä uudelleenkoulutukseen. yleensä ne paremmat ratsastajat tietää lämppäreiden ongelmat ja viisaana hankkii mieluummin ratsuksi jalostetun hevosen. joksikin puskaratsuksi entinen ravuri voi olla hyväkin, kun se osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa ja on iisi käsitellä. mut jos koulua, esteitä tai länkkäriä meinaa, niin en kyllä lähtis sellasta kiusaamaan. tietysti löytyy niitä poikkeusyksilöitä, mutta noin yleisesti ottaen nykyravurit on niin pitkälle jalostettuja ravaajia, että niiltä on aika toivotonta vaatia kolmitahtista laukkaa. nelitahtinen laukka on pahimmillaan suorastaan hengenvaarallista pienehköllä kentällä, jossa hevosen pitäisi pystyä taipumaan ja ylläpitämään samaan aikaan tasapainoa.
musta on merkillepantavaa, että ulkomailla ex-laukkahevoset muodostavat samanlaisen ylijäämäongelman kuin meillä ex-ravurit. vaikka täykkärit on jalostettu kantamaan ratsastajaa selässään ja laukkaamaan, ei niitäkään haluta yleensä lähteä kouluttamaan ratsuiksi. liian hankalaa ja aikaavievää, ja lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.
jokaisella hevosella pitäisi olla oikeus tarpeeksi hyvään ratsastajaan. mikään kyyrakoo ei tietenkään tartte olla, mutta ymmärrystä ja herkkyyttä pitäisi löytyä ennenkuin lähtee yhtään mitään "kouluttamaan".
Lähetä kommentti