No niin, tulihan se sieltä! Viime postauksessa marisin oman nykyhevostelun tylsyyttä ja yksipuolisuutta. Sitten sain loistoidean, jota olen nyt kokeillut jo pari kertaa: Kahdelle tammalle satula selkään ja suitset päähän, itse toisen selkään ja toinen käsihevoseksi ja maastoon. Tämä siis vielä ihan normisettiä. Mutta laajensin hiukan ideaa ja keksin oivan tavan "ratsastaa" kaksi hevosta kerralla: heppa-1:n selässä maastoon ja heppa-2 käsihevosena. Sitten sieltä kentälle ja ratsun vaihto. Sitten vaan työntekoa heppa-2:lla ja heppa-1 kulkee mukana. Seuraavalla kerralla toisinpäin, eli heppa-2 maastopolleksi ja heppa-1 kenttäpolleksi.
Systeemin edut:
1. Kaksi hevosta saa liikuntaa lyhyemmässä ajassa kuin normaalisti
2. Hepat tottuu siihen, että toinen roikkuu ihan kintereillä tai vieressä kaikissa askellajeissa --> helpottaa plösöluokissa vieraiden hevosten lähestymisen aiheuttamaa ahdistusta
3. Kahden hevosen yhtäaikainen hakeminen tarhasta, harjaaminen ja satulointi sarjatyönä on nopeampaa kuin kahden hevosen erillinen hakeminen, hoito ja satulointi
4. Hevoset on paljon rauhallisempia maastossa kun kaveri on koko ajan mukana
5. Hevosta ei tarvitse jättää yksin talliin kuivumaan session jälkeen.
Systeemin haitat:
1. Ei ole? No okei, ehkä hiukan vaarallista saattaa olla, jos tulee joku häppeninki maastossa eteen. Kannattaisi varmaan kuitenkin varuiksi etsiä se homeinen kypärä päähän jostain tallin romuhuoneen roinakasasta..
2. Etummaisen potku voi osua taaempaan hevoseen. Näillä kun ei ole kenkiä eivätkä tosissaan toisiaan monota, niin en oikeastaan pidä tätä ongelmana.
Huomioita:
Kentän surkea kunto ei haittaa, koska itse asiassa ura hankien välissä helpottaa kahden kanssa liikkumista: toinen pysyy paremmin omalla paikallaan, kun se ei viitsi lähteä oikomaan hangen kautta.
Jos alkavat ikävästi riekkua, niin ei muuta kun suoraan umpihankeen kahlaamaan. Parin kerran jälken hoksasivat, ettei kannata hillua.
Käsihevonen oppii tosi nopeasti lukemaan toisen hevosen selässä olevaa ratsastajaa ja pysyy aika kivuttomasti mukana. Kapealla polulla kässäri seuraa pitkällä ohjalla takana, leveällä tiellä sen voi ottaa lyhyellä ohjalla viereen juoksemaan.
Sulkuja ja avoja pystyy ihan hyvin tekemään, vaikka se toinen hevonen siinä vieressä käveleekin. Samoin stopit ja peruutukset onnistuu. Takaosakäännöksenkin tein, no problem. Jahka kenttä tuosta sulaa, niin puomityöskentelykin onnistunee.
Tavoitteena on opettaa hevoset siihen, että voin vaihtaa kyytiä laskeutumatta alas hevosen selästä: ponit vierekkäin naamat eri suuntiin, käännyn sivuttain satulassa eli nostan oman ulkojalan myös siihen hevosten väliin, sisäjalka toisen hevosen jalustimeen ja hop, polle vaihtuu.
Miksi mä en ole keksinyt tätä aikaisemmin??
4 kommenttia:
Siis teitkö sä tuon jo?! :D
Eikun niinhän tuossa alussa seisoo... Olis ollu näky :O Tais olla Kilttitamma ja Pienitamma? Keikku varmaan hiffais homman melko pian x)
Juu, nyt on menty KT:n ja PT:n kanssa. Seuraava yhdistelmä on sit PT+Keikku. Ja KP ja LP (näitä mun kyllä tarttee ensin juoksuttaa kimpassa pari kertaa, että ymmärtävät olla leikkimättä keskenään, en halua jäädä kahden orin väliin..)
olmi
Käsihevossysteemissä itseäni ilahduttaa tarkkailla hevosten asenteita ja käyttäytymistä. Kun ratsastaa käsihevosta alempiarvoisella hevosella, alla oleva hevonen saa ainakin hetkellisesti lisää auktoriteettia, kun se saa oikein luvan kanssa komentaa ylempänä olevaa, jos tämä sattuu pöllöilemään kädessä. Jos alla on luottopolle, voi sen tehtäväksi ulkoistaa myös mahdolliset kurinpitotoimet ja itse vain nauttii menosta.
Täytyypä myöntää, että tuo ratsun vaihtaminen vauhdissa ei ole tullut mieleen. Se on järkevä systeemi kun ainakin meillä kaikki inhoavat olla käsihevosena ja haluavat olla ratsuna. Näin säilyy edes tasapuolisuuden illuusio.
Lähetä kommentti