Messuilemaan Saksanmaalle

Joka toinen vuosi Saksassa järjestettävät Equitana-messut alkavat lauantaina. Allekirjoittanut lentää sinne keskiviikkona, ja heti samana iltana mennään katsomaan Hop Top Showta. Se on vähän niin kuin Apassionata, mutta esitykset ovat laadukkaampia. Viime kerralla jäin shown sekä messujen jälkeen miettimään, että miksi meillä Suomessa hevosharrastus on niin suppeaa? Meillä on raviurheilun lisäksi este-kenttä-koulun pyhä kolminaisuus sekä valjakko, issikat ja länkkäri. Ja siinä se suurin piirtein sitten onkin. Equitanassa taas on esillä koko saksalaisen hevosharrastuksen kirjo: on vikeltäjää, klassista, vaellusratsastusta, matkaa, muhkurotuja, miniatyyrihevosia, maastakäsinkoulutusta, ohjasajoa, naksuttajia, muuliharrastajia, temppukouluttajia, terapiaratsastusta, karjalajeja, working equitationia, ihan mitä vaan. Viime kerralla jopa intialaisilla kippurakorvaisilla marwari-hevosilla oli oma messuosastonsa! Lisäksi paikalla on kuuluisia esiintyjiä, viime reissulla bongasin Philippe Karlin ja Gerdt Heuschmanin. Tänä vuonna siellä esiintyvät ainakin Pat Parelli, Christoph Hess, Klaus Balkenhol ja Uta Gräf.

Osasyy tähän meidän kansalliseen niukkuuteen on varmasti harrastajien ja hevosten vähäinen määrä. Saksassa on pari miljoonaa hevosta ja  hevosharrastus on todella suosittua. Hevosen pito on siellä halvempaa kuin meillä ja monet tallinpitäjät toimivat (toisinaan hyvinkin hulppeissa) vuokratiloissa. Lisäksi asennemaailma hevosia kohtaan on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Viime reissulla ihmettelimme sitä, kuinka hevostallit olivat usein aivan keskellä asutusta ja lantalana toimi pihamaalla oleva läjä kakkaa ja likaisia kuivikkeita. Saksalaisella ratsastuskoulunpitäjällä (120 hevosen talli) oli vaikeuksia ymmärtää kysymystämme hevosten ja lannanhajun haitoista. Hän kuittasi kysymyksen hiukan ihmeissään toteamalla, että tämähän on maaseutua, hevosenhaju ja lanta kuuluvat maaseudulle.

Meillä Suomessa parin kilometrin päässä asutuksesta oleva pressuilla peitetty lanta-auma pellolla ärsyttää ja hiertää naapurisopua, mutta Saksassa maaseudulla (lue: kyläkeskuksessa) se ei näytä häiritsevän naapureita, vaikka välimatkaa lantakasaan on jokusen kymmentä metriä. Heille ei myöskään hevosenlanta ja sen jatkokäsittely ole ongelma. Düsseldorfin liepeillä olevat tallit pääsevät sujuvasti lannasta eroon, koska hollantilaiset hakevat sen itselleen kompostoitavaksi ja ajavat pelloilleen. Kuulemma heti valtioiden yhteisen rajan hollannin puolella on valtavat kompostiaumat, jonne hollantilaiset viljelijät (tai lannanvälittäjät?) kuskaavat ne saksalaisilta talleilta. Ja tiedättekö mitä? Siitä lannasta aika suuri osa on sitä meikäläisten ongelmajätettä eli purulantaa. Holskuille kelpaa sekin, kun täällä meillä nyrpistellään ja suostutaan ajamaan pelloille vain turve- tai olkilantaa.

Hukkakauranpelkohysteriasta en tässä nyt edes viitsisi aloittaa (mutta aloitan kuitenkin). Se kun kuulemma leviää hevosenpaskan mukana pelloille. Sitä vaan olen ihmetellyt, että jos kaura ostetaan viljelijältä A (jolla siis pitäisi olla hukkakauravapaat pellot), syötetään tallinpitäjän B hevosille ja kuskataan takaisin viljelijän A pelloille, niin mistä ihmeestä ne hukkiksen siemenet sinne lantaan ilmestyvät? Ilmeisesti suomalaiset hevoset sikiävät hukkakauransiemeniä. Tähän ihan vaan lisähuomautuksena, että olen itse maanviljelijä ja koulutuksen siihen saanut, ensin ammattikoulutasoisen ja sen jälkeen yliopistotasoisen, eli en nyt tässä ihan kaupunkilaisena ummikkona uumoile. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että Saksassa, jossa ollaan äärimmäisen tarkkoja ympäristöasioissa, suhtaudutaan hevonkakkaan luontevasti, kun taas meillä vouhkataan kärpäsistä, esteettisistä haitoista, ravinnevalumista, lannanpolton haitallisuudesta ja ties mistä.

Saksassa ovat muuten valuma-asioissakin olleet meitä fiksumpia: mäkisillä peltoalueilla notkelmiin on tehty valuma-altaita, joihin ravinteet valuvat veden mukana ja joista ne voidaan imeä lietteen mukana taas käyttöön. Altaat näyttivät olevan aivan tavallisia sorapohjaisia kuoppia, Suomessa sellaiset pitäisi todennäköisesti valaa betonista tai päällystää asfaltilla, ympäröidä verkkoaidalla, kattaa lintuverkolla ja vielä laittaa varoituskyltti että HUOM! Hengenvaara! Naurettavin poikkeama muun Euroopan käytännöistä on meidän ikioma lannanpolttokieltomme. Siinä olisi edullinen energianlähde kannattavuusongelmien kanssa painiville talliyrittäjille ja siitä "ongelmallisesta" purulannastakin pääsisi kätevästi eroon. Mutta kun se hiilidioksidi. Itse olen seurannut lietevoimaloiden kehitystä mielenkiinnolla, metaanista kun saisi lämpöenergian lisäksi myös sähköä ja tallin pesuvedetkin tulisi hyödynnettyä lietteen muodostuksessa. Ainakin toistaiseksi metaanivoimalat ovat niin kalliita, että sellaisen rakentamisesta voi vain haaveilla.

No, lanta-asioista takaisin messuihin. Messujen käytössä on kokonainen messukeskus, jossa on 11 eri hallia. Paikalla on kaikki mahdolliset alan toimijat eli rehu- ja varustekauppiaat, tallinrakennustarvikkeita ja palveluita myyvät yritykset, trailerikauppiaat, rotuyhdistykset, lajiyhdistykset, kirjakaupat, siittolat, krääsäkauppiaat, ihan kaikki. Tänä vuonna torstai on western-teemapäivä, jolloin tarjolla on mm.reiningiä,  cuttingia sekä klinikkana että kisana ja illalla vielä Parellin live show, jossa on mukana kouluratsastajat Uta Gräf ja Christoph Hess. Jo viime reissulla pisti silmään näkyvä yhteistyö koulutuupparien (sekä saksalaisklassisen että akateemisklassisen) ja narunpyörittäjien välillä. Myös eri lajit ovat löytäneet toisensa, mikä on valtavan hieno juttu. Western-päivänä nähdään Suomessakin vaikuttaneen reining-valmentajan/ratsastajan show, jossa ohjelmatietojen mukaan vertaillaan koulu- ja lännenratsastusta.

Näytösten ja vimmatun shoppailun ohessa käydään syömässä bratwurstia ja kyytipojaksi otetaan tietenkin hefe-weissbieriä. Saksalaiset suhtautuvat omasta mielestään hyvin tiukasti tupakointiin, mutta messujen sulkeuduttua klo 18 ihmiset siirretään ravintola-alueelle odottamaan pääsyä iltanäytöksiin. Saman tien kun isot teräsovet sulkeutuvat alkaa poppi pauhata, kalja virrata ja jengi tupakoi ja bilettää sisällä hallissa. Jos kerran jäykät ja lainkuuliaiset saksalaiset kykenevät moisiin laittomiin irtiottoihin, mutta me täällä Suomessa ei, niin herää kysymys,mikä hitto meidän kulttuurissa on pielessä? Mä olen jo NIIN lähdössä, vaikka reissuun on vielä viikko aikaa.