Tunnilla Valmentajan hevosella. Ratsastin noin kaksi tuntia, josta suurinpiirtein puolet hip over- ja two track-harjoituksia käynnissä ja jogissa. Toinen puolisko laukkaa sekä trail-harjoituksia: sidepassia, käännöksiä ja peruutuksia. Two trackit sujuivat paremmin vasemmassa kierroksessa, varsinkin ravissa. Huomaa kyllä, että olen oikeajalkainen.
Nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että lantio toimii laukassa oikein ja että hevonen menee lopea omalla painollaan, ilman että sitä "tarvitsee" ajaa voimakkaasti istunnalla eteen. Tuo "tarvitseminen" on ollut vain minun päässäni, oikeasti hevonen on koko ajan liikkunut hyvin eteen. En vain ole tottunut niin hitaaseen laukkaan ja olen koko ajan varmistellut laukassa pysymistä ajamalla hevosta istunnalla eteen. Valmentaja on yrittänyt karsia minulta tätä kouluratsastajan istuntaa pois, toivottavasti vielä joskus pääsen siitä kokonaan eroon.
Toinen kammottava istuntavirhe, mitä olemme työstäneet pois, on alas katsominen. Tänäänkin laukkasin täydellistä lopea, katse eteenpäin, selkä suorana ja lantio pehmeästi hevosen liikkeitä myötäillen. Vilkaisin (täysin tiedostamattani) alaspäin ja poks, hevonen pudotti raviin. Ilmeisesti pelkäsin että hevonen menee liian lähelle maneesin seinää, menetin keskittymiskykyni sekunniksi ja siinä se oli: katse putosi alas hevosen kaulalle ja hevonen ymmärsi sen hidastavaksi avuksi. Vasta kolmannella kerralla sain itseni pakotettua laukkaamaan kyseisen kohdan ohi ilman että pudotin raviin. Sen siitä saa, kun tottuu ratsastamaan aidattomalla kentällä ja kaikenmaailman sänkipelloilla.
Aika rankkaa lantionseudun lihaksille nuo two trackit ja hip overit, parin tunnin ratsastuksen jälkeen ainoa ajatus oli, että where's me sofa, pakko päästä vaaka-asentoon. Isoruuna on todella kevyt ratsastaa, mitenköhän huonossa kunnossa olisin tunnin jälkeen ollut, jos alla olisi joku jähmeämpi hevonen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti