Koko kesän jatkunut sateinen sää on tehnyt laitumella olleista hevosista epämääräisiä mutaklimppejä. Niinpä päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja opettaa nuoret herrat, varsinkin Kauniinpojan, letkupesuun.
Lempipoikaa on pesty säännöllisesti jo kuukauden päivät, koska sen ötököiden syömä harjamarto ja hännäntyvi kutiavat likaisena. Käytännössä tämä on tarkoittanut jokailtaista letkupesua, ja sen jälkeistä kutiavien kohtien rasvausta. Lempipoika päätti 1,5-vuotiaana, eli siis samoihin aikoihin kun se huomasi olevansa mies, ryhtyä araksi takajaloistaan. Sen takajalkojen nostaminen oli kahden vuoden ajan aika hankalaa, kunnes se viime keväänä yhtäkkiä päätti sallia kyseisen toimenpiteen. Edelleenkin se antaa vain kolmen ihmisen nostaa sen takakaviot, muilla ei ole sinne mitään asiaa. Vesisuihku on ollut erittäin hyvä keino totuttaa se "kosketukseen". Alussa kun sitä suihkutti takajalkoihin, se peruutti, potki, yritti istua ja vaikka mitä. Viikossa se hoksasi, että vesisuihku katoaa aina kun se seisoo paikoillaan kaikki 4 jalkaa maassa. Nykyään pesutapahtuma on jo rutiinia, ja sen sivuvaikutuksena takajalatkin sietävät paremmin kosketusta.
Kaunistapoikaa ei juurikaan ole tarvinnut pestä, koska sillä on sellainen likaahylkivä liukkaankiiltävä karvapeite. Niinpä sen ja vesiletkun suhde on oikeastaan tähän kesään saakka ollut arvoitus. Koska Kaunispoika on hyvin herkkä, arvelin sen pelkäävän letkusta tulevan veden ääntä. Vaan väärinpä olin taas pikku goottipoikani ajatukset arvannut. Kyllähän se vähän arasteli suihkusuuttimen suhinaa, enemmän se oli kuitenkin kiinnostunut juomaan suoraan letkusta!
Nyt sitten ollaan suihkutettu melkein joka ilta jalat puhtaiksi, ja pari kertaa ollaan pesty koko hevonen. Takajalkojen suihkuttaminen on Kauniistapojastakin kiusallista, mutta muu osa hevosta menee jo aika vaivattomasti. Poikia ei vielä ole sidottu suihkun ajaksi kiinni, vaan niillä on käytetty omaa henkilökohtaista lakeijaa pitämässä riimusta kiinni. Näin ollaan välttetty mahdollisen vetopaniikkitilanteen syntyminen*. Toisinaan olen pessyt ne yksinäni, riimunnaru toisessa ja vesiletku toisessa kädessä.
Luonnollisestikin molemmat pojat saavat suihkun jälkeen muutaman suihkauksen partavettä, nyt on menossa pullo "hevosten axea" eli sitruunantuoksuista hyönteiskarkotetta.
* Voihan ne tosiaan opettaa myötäämään paineelle ja-niin-poispäin, ja niin meillä on itse asiassa tehtykin. Mutta nuorten oriiden aivoitukset ovat niin naisvoittoisia, että niiden keskittymis- tai huomiokykyyn ei ihmisen parane mennä luottamaan. Nyt aneeminen laama, sekunnin päästä mylvivä siitossonni. Mielessä pyörii vain seuraavanlaisia ajatuksia: "Höööö, tuo nainenhan vilkaisi minua! Kaula kaarelle, vatsa sisään ja vehje ulos! Ja möykkää kans, että vilkaisee vielä toisenkin kerran! Vitsi että mä oon komee sälli...".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti