Ratsastan harvemmin Kiltillätammalla, koska Hoitaja I huolehtii sen liikunnasta. Nyt, kun Hoitaja I on lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille, ajattelin että voisin taas hiukan ratsastella Kiltillätammalla ja kalibroida sen takaisin lännenratsastukseen. Sillä on viimevuodet harrastettu lähinnä kouluratsastusta, joten tiettyjä uudelleenohjelmointeja on suoritettava. Vaikeinta on ehkä opettaa se liikkumaan taas ilman ulko-ohjan tukea ja kantamaan itse itseään, ilman jatkuvaa kuolaintuntumaa. Varsinkin kun Kilttitamma on luonteeltaan sellainen, että se tarvitsee ratsastajalta paljon tukea kyetäkseen suoriutumaan tehtävistä. Vähän niinkuin ihminen, joka on aina talutettava joka paikkaan kädestä pitäen ja sitten vielä jäätävä seuraamaan taustalle, miten tyyppi pärjää.
Kilttitamma on mielettömän herkkä painonvaihteluille, joten sen ohjaamiseen ei juurikaan tarvita pohkeita. Ihan hyvä, koska se on rakenteeltaan niin kapea, että alapohkeen käyttö vaatii keskipituiselta ratsastajaltakin jo jonkinsorttisia akrobaatinkykyjä. Harjoittelimme rentoutta ja pää alhaalla liikkumista sekä askellajeja hitaassa tempossa. Teimme myös paljon two trackia ja harjoittelimme keilojen välistä pujottelua. Käynti ja jog menivät hienosti, mutta laukasta ei tuntunut tulevan mitään. Kilttitamma hätääntyi ulko-ohjan sekä kouluratsastusistunnan puutteesta eikä suostunut liikkumaan eteenpäin vaan pomppi paikoillaan kuin keinuhevonen. Nostelin laukkoja niin kauan, että se suostui laukkaamaan muutaman askeleen tasaisesti ja eteenpäin, ja lopetin työskentelyn siihen. Ensi kerralla lisää sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti