Juoksutin Lempipoikaa noin 20 min liinassa, haimme mahdollisimman rentoja ja hitaita askellajeja. Sillä oli yllään uusi satulahuopa ja etujaloissa samanväriset villapintelit, se näytti hyvin tyylikkäältä ja aikuiselta. Lempipoika sai elämänsä ensimmäiset kengät etujalkoihinsa tänä aamuna, joten luonnollisesti se myös tarvitsi jonkinlaiset suojat. (Ja pahkat, oikeastihan ne pintelit laitettiin sille siksi, että se näytti tyylikkäämmältä ne jalassa. Allekirjoittanut on parantumaton tekstiiliurheilija...)
Juoksutuksen jälkeen ratsastin sillä noin 20 min, eikä pojasta huomannut ollenkaan että se oli ollut lomalla parisen kuukautta. Sama vanha löntystelijähän se oli, ette muuten uskokaan kuinka upeaa on omistaa niin laiska ja vähäeleinen hevonen! (Mehän emme lännenratsastuksessa hae hevosesta samoja ominaisuuksia kuin esim. kouluratsastuksesssa, maahansidotut ja verkkaiset liikkeet ovat in, samoin matala pään ja hännän asento.)
Harjoittelimme kääntymistä käynnissä ja ravissa, emme laukanneet ollenkaan. Tällä hetkellä ravin suurin ongelma on jatkumattomuus: Lempipoika ravaa puoli kierrosta ja päättää sitten, että nyt riitti. Jouduin muutaman kerran kovistelemaan sitä, että suostui jatkamaan ravissa. Luulen, että paras konsti tähän on patistaa sitä ongelmakohdassa eteenpäin, ja kun se sitten ohittaa hyytymispisteen ravissa, antaa sille palkinnoksi luvan siirtyä käyntiin. Ja pidentää sitten sitä hyytymispisteen jälkeistä ravipätkää pikkuhiljaa. No, parempi näin päin kuin että olisi liian reipas. Sitä sorttia meillä on tallissa jo ihan tarpeeksi.
On se vaan täyspäinen hevonen nuoreksi oriksi. Tätipahkeinen tuli ratsastuksen loppuvaiheessa Kiltintamman kanssa kentälle. Lempipoika vain ryhdistäytyi ja höhötti hiljaa kaula kaarella, esitteli lyhyesti kalleuttaan ja vaikeni. Sen jälkeen oltiin taas hillittyä miestä. Tätipahkeinen otti muutaman kuvan Lempipojasta, yritän saada siirrettyä tänne kuvan jahka ehdin paneutua asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti