Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2004

Vanhatamma 21-9-04

Oli pakko päästä muutaman päivän reissun jälkeen hevosen selkään. Ratsastin Vanhantamman, koska se saattaa olla ensi viikonloppuna tunnilla sellaisen henkilön ratsuna, joka tarvitsee miellyttävää ratsastuskokemusta.

Harjoittelimme two trackia sekä käynnissä että ravissa ja otimme vain yhden laukannoston per suunta. Yritti puolihuolimattomasti muutaman kerran singahtaa alta pois, kun pyysin takaosaa uran sisäpuolelle. Se on hevonen, joka aina ajattelee ensimmäiseksi eteen ja vasta sitten se kyselee että oliko vielä muuta? Sen vuoksi sillä ratsastaminen on ollutkin niin haasteellista, saada se pysymään rauhallisena ja keskittymiskykyisenä. Nykyään nuo tuollaiset kiihdytysyritykset tyrehtyy jo pelkkään istunnan muutokseen, toisinaan tarvitsee ehkä hiukan ottaa jommasta kummasta ohjasta. Jogiosuuden loppuvaiheessa se meni joitain rupeamia todella hienoa, hidasta ravia takapää alla ja etuosa ryhdikkäänä.

Oikea laukka sujui siirtymisineen aika hyvin, varsinkin laukka-ravi-siirtymiseen olin hyvin tyytyväinen. Vasemmassa laukassa vauhti oli paljon kovempi, tosin two trackista nostaminen hidasti sitä vähäsen hevonen kantaessa itsensä takaosallaan ikäänkuin vahingossa. Laukka-ravi-siirtyminen oli kuitenkin aika kauhea, siihen pitää jatkossa alkaa kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Ei kommentteja: