Tätipahkeinen on mystinen ratsastajatäti, joka käy säännöllisen epäsäännöllisesti noin kerran viikossa notkumassa hevosten selässä ja kirjaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan Polleblogiin.
******
Vanhatamma on viisas kuin säkillinen vanhoja ämmiä ja osaa pistää tätiä ihan huokealla. Toisaalta täti huomaa usein miettivänsä, kumpi tässä huijaa ja kumpaa. Esimerkkinä vasemman laukan nosto.
Kun täti nostaa vasemman laukan, tamma nostaa oikean. Täti yrittää vauhdissa vaihtaa laukkaa (temppu, johon tädin alkeelliset taidot eivät oikein vielä riitä). Tamma pudottaa raville. Täti yrittämään uutta laukannostoa, tamma: ”ehei, nyt on muuten ratsittu tunti ja mun lakisääteinen tauko alkaa”. Täti päättää viisaana olla rupeamatta fyysiseen taistoon itseään 10 kertaa painavamman elikon kanssa ja ratsastaa kentän reunalle hakemaan raipan. Tämän jälkeen vasen laukka nousee oikein esimerkillisen kauniisti (raipalla ei siis tarvitse tehdä mitään) ja puoli kierrosta laukattuaan täti päästää tamman lepuuttelemaan itseään.
Seuraavalla viikolla sama toistuu, paitsi nyt täti on liian kaukana raippatellingistä eikä saa selästä käsin raippaa käteensä. Hetken kuroteltuaan täti päättää ”hitto, en jaksa kavuta alas, olkoon raippa” ja lähtee nostamaan laukkaa ilman raippaa. Laukka nousee taas oikein nätisti.
Sitä seuraavalla viikolla, kohdatessaan vasemman-laukan-nosto-dilemman, täti pelkästään ratsastaa raippatellingin viereen, seisahtaa hetkeksi ja jatkaa nostamaan laukkaa (joka taas nousee kauniisti).
*****
Kumpi huijaa kumpaa? Jätän ongelman lukijan ratkaistavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti