Pikkutamma toimi tuntihevosena yksityistunnilla. Kävin neidin selässä tunnin jälkeen, oli kokeiltava onnistuuko laukka ilman pukittelua. Hyvin onnistui, mutta huomasi kyllä että sillä ei ole viime aikoina ratsastettu säännöllisesti. Laukka tuppasi olemaan jotain ihan muuta kuin rauhallista lopea, mutta tokeni loppua kohti kun sain hevosen liikkumaan sen verran tasaisesti että istunta pysyi vakaana. Minulla ei ollut chapsejä eikä kypärää, joten ratsastin vain sen aikaa, että sain sen kulkemaan siedettävästi. Pitkät jogipätkät tunnilla olivat tehneet sille hyvää, sillä sen pää pysyi nätisti alhaalla ja askel oli matala ja rento. Sillä oli tunnilla ongelmia käännösten kanssa, ja syy löytyi niskasta. Pikkutammalla on taipumusta kehittää itselleen jäykkyyttä kaulalihaksiin, heti sään yläpuolelle. Sieltä se syy löytyi tälläkin kertaa, joten taivuttelin sitä kunnes se pehmeni edestä ja myötäsi vapaaehtoisesti syvään ja oikein, lihaksia venyttäen.
Pikkutamma on äärimmäisen herkkä sekä painonvaihteluille että pohkeille, joten ratsastajan täytyy todellakin keskittyä olemaan puristamatta tai heilumatta. Viimeisen kahden vuoden aikana olen enimmäkseen ratsastanut sillä, ja se on opettanut minulle todella paljon ratsastamisesta. Toisaalta se on myös aiheuttanut salamannopeilla tempauksillaan minulle tiettyjä virheliikkeitä, joita valmentajani nyt yrittää karsia minulta pois.
Pesimme hevosen tunnin jälkeen vedellä ja hieroin ongelmakohtaan lämmittävää linimenttiä. Olisi pitänyt akupainella jäykkää lihasta, mutta tietenkin unohdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti