Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

perjantaina, tammikuuta 28, 2005

Tätipahkeinen & Vanhatamma 28-1-05

Mukkelismakkelis

Tätiratsastajathan ovat tunnetusti varovaista ja pelkääväistä porukkaa. Tädit pitävät kaikenkarvaiset varustekauppiaat leivänsyrjässä hankkimalla vaikuttavan kokoelman turvakypäriä, turvaliivejä, turvakenkiä ja "saisinko vielä kattavimman tapaturmavakuutuksenne, kiitos".

Tädit pelkäävät putoamista ja suosivat rauhallisia, mieluiten puolinukuksissa laahustavia, maastossa pomminvarmoja jokamiehen ratsuja. Ja joka tädin kamalin pelko ja kauhistus, josta öisin nähdään tuskanhikisiä painajaisia, on tietenkin kumoonratsastus elikkäs kaatuminen heposen kanssa.

No, tämä tätipä sitten männä viikolla otti ja kaatui hevosen kanssa. Ihan kesken rauhallista ravihölköttelyä. Hups vaan, vanhantamman kengättömät takajalat luiskahtivat alta pois ja molemmat pyllähdimme mukkelismakkelis paksuun, pehmeään lumihankeen.

Hölmistyneinä kömmimme pystyyn ja tuijottelimme tammamamman kanssa toisiamme.
"Mitä hittoa tapahtui?"
"En mä vaan tajua. Mitä sä siellä alhaalla teet?"
"Sattuks sua?"
"Ei, entäs sua?"
Osapuilleen tällaista äänetöntä keskustelua käyden käveltiin tamman kanssa vähän aikaa reippaasti eestaas kentällä (halusin tietenkin tarkistaa ettei tamma ontunut tms., mutta olisin voinut vannoa, että myös se tarkkaili minua yhtä huolestuneesti tarkistaakseen saman asian).

Selvisimme siis säikähdyksellä. Lopputunti kului rattoisasti rauhallisella maastokävelyllä. Tästä lähin täti muistaa hiukan tutkiskella jalkaisin kentän pintarakennetta ennen ratsastusta. Lumihangen alla saattaa vaania jäinen vaara.

3 kommenttia:

Olmi kirjoitti...

Apua, meinasin kuolla nauruun lukiessani tädin ja täti- hevosen välisestä keskustelusta. Hyvin tyypillistä Vanhalletammalle, huolehtiminen muista olennoista. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, VT oli pari päivää tuon jälkeen jotenkin hiljaisen oloinen. Oli varmaan lihakset vähän kipeenä pyllähdyksestä. :o)

Touhis kirjoitti...

No kieltämättä nauratti itseäkin jo siellä maastolenkillä miettessäni ko. episodia.
Muutenkin viimeaikaset ratsastelut on olleet sellaisia "mummot bingoreissulla" -henkisiä ;).

Touhis kirjoitti...

Niin, ja lisäyksenä vieä, mukava kuulla että VT on kunnossa.