Lemppari pari kolme viikkoa sitten. Pyrkii vähän hengailemaan tuolla kuolaimen takana, kun on niin herkkä suustaan. Kuva HS.
Lemppari ja Kaunispoikahan viettävät päivänsä samassa tarhassa, niin että olen päässyt seuraamaan kahden aikuisen orin muodostaman poikamieslauman edesottamuksia. Lemppari on rauhallinen eläin, joka ei turhia hössötä ja seisoskelee mieluummin paikoillaan ja syö. Kaunispoika taas on enemmän sellaista hyperaktiivista tyyppiä, joka tekee koko ajan jotain: tuijottelee, korskuu, leikkii, juoksee, näprää jne. Lemppari on välillä ihan ranteet, tai siis vuohiset auki, kun KP sählää sen ympärillä ja yrittää saada mukaan riekuntaan. Tästä aktiivisuuserosta johtuen KP on pomo kesäisin (kun testosteroni jyllää) ja LP talvisin (kun KPn testotason lasku on muuttanut KPn rauhallisemmaksi ja vähemmän aktiiviseksi).
Syksyisin ja keväisin tapahtuvan vallanvaihdoksen huomaa heti poikain käytöksestä. Tämän syksyn vallanvaihdos tapahtui viime viikolla, mitä enteili toissa viikolla lisääntyneet puremajäljet poikien kauloilla ja kyljissä. Lemppari muuttui hieman hankalammaksi käsitellä ja KP taas "ruunaantui". Lempparin hankalampi käytös on yhtä kuin orimaista huutelua ja enemmän kaulastelua, kesäisin se ei huutele oikeastaan ollenkaan. KPn käytös muuttuu näissä vallanvaihdoksissa vähemmän sen aktiivisuuden ja äänekkyyden vuoksi, mutta kyllä siinäkin tiettyä rauhoittumista ja pehmentymistä on havaittavissa.
Alunperin minulla oli tarkoitus eristää pojat toisistaan siinä vaiheessa, kun muuttuvat pikkupojista oreiksi. Odottelin merkkejä vakavammista konflikteista aivan turhaan. Totta kai ne nahistelivat nuorena aika paljonkin, mutta niiden käyttäytymisestä näki selvästi, että hommassa ei ole tosi kyseessä. Ja hauskaakin niillä näytti olevan. Leikkimielinen pullistelu oli ajoittain aika rankkaa, mutta kumpikaan ei onneksi satuttanut itseään vakavasti. Lempparilla oli kyllä jossain vaiheessa (3-4-vuotiaana) tosi isot kinnerpahkat, jotka se sai mitä ilmeisimmin karsinanahisteluista, kun kolhi itseään seiniin (pojat asuivat kolmevuotiaaksi asti samassa isossa yhteiskarsinassa). Pahkat ovat onneksi pienentyneet itsestään ja kintereet näyttävät nyt ihan normaaleilta. Rankat leikit vahvistivat poikien lihaksia ja jänteitä ihan ilmaiseksi, ja tulipahan samalla vähän testattua rakenteen kestävyyttäkin. Meno oli nimittain toisinaan niin riehakasta ja nopeaa riuhtomista, että heikommalle pollelle olisi tullut vähintäänkin jännevammoja, jos ei ihan murtumiakin. Vaan niin ne kestivät, sekä psyykkisesti että fyysisesti nuo rankat nuoruusajan koettelemukset. Tätä nykyä tallissa seisoo kaksi oikein mukavaa ja helppoa sosiaalista oria, jotka osaavat suhtautua tammoihin mukavasti ja ihmisiäkin kunnioittavat hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti