Oma talli kullan kallis

Oma talli näyttää olevan paras keino välttää säännöllistä ratsastusta. Ainakin jos käy tallinpidon lisäksi muualla töissä. Tallin koolla on tietenkin merkitystä. Kaksi tai kolme hevosta olisi ehkä se ihanteellinen määrä, kuutisen hevosta taas enimmäismäärä, minkä työpäivän jälkeen ehtii hoidella ja vielä ratsastaakin. Kymmenkunta hevosta on ehkä se hankalin luku: työtä riittää 25/8, mutta talli ei tuota tarpeeksi, että pystyisi palkkaamaan apurin ja maksamaan palkan lisäkulut eli työntekijästä koituvat työnantajamaksut. (Varsinkin, jos puolet hevosista on omia oloneuvoksia, joiden ainoa funktio tässä maailmassa on syödä, paskantaa ja repiä kalliita loimia.)

Heleppo ja vaivaton ratkaisu paikata likviditeettivajetta on tietenkin ratsastustuntien pito. Teoriassa siis. Oikeessa elämässä asia on kuitenkin monimutkaisempi. Palkkatyö plus paskanlappaaminen näet pitää tehokkaasti huolen siitä, että arkipäivinä ei ole mitään mahiksia revetä ratsastuksenopettajan hommiin. Viikonloput on joo olemassa, mutta koko viikon tarhassa seisoneita hevosia ei oikein voi työllistää kuin tunniksi per päivä. Lisäksi hevosia pitäisi olla tunnilla useampia, että homma ihan oikeasti kannattaisi. Toisaalta taas ei ole mitään järkeä ostaa lisää hevosia, että voisi viikonloppuisin leikkiä ridaopea. Kun ne penteleet syövät&paskantavat myös niinä arkipäivinä, jolloin eivät tuota mitään (muuta kuin lantalantäytettä ja selkäkipua).

Toinen probleema ridatuntien kanssa on hevosten läpiratsastus. Jotta kehtaisi pyytää tuntilaisilta rahallista korvausta, pitäisi hevosten olla siinä kuosissa, että ratsastaminen on sekä turvallista että mielekästä. Toisin sanoen, mitä useampi hevonen viikonloppuisin tunneilla juoksee, sitä useampi niitä on viikolla ratsastettavaksi. Tämän ongelman kanssa kulkee käsikynkkää opetettavien ratsastajien taso. Mitä noviisimpia oppilaita viikonloppuna, sitä enemmän läpiratsastamista viikolla.

Kolmas ongelma on sopivien ratsastajien löytäminen. Kun omat hevoset on hiellä, tuskalla ja armottomalla pähkäilyllä ratsastettu herkiksi, keveiksi ja hyvätapaisiksi, ei tarvita kuin pari vähemmän taitavaa ratsastajaa pilaamaan koko homma. Lajivalintakin rajoittaa aika lailla sopivien ratsastajien löytämistä. Suomessa taitaa olla tällä hetkellä noin 100 000 ratsastuksen harrastajaa. Niistä noin 1% eli korkeintaan 1000 ihmistä harrastaa lännenratsastusta, ja ne ovat penteleet solutt...levittäytyneet ympäri Suomea. Länkkäristä kiinnostuneita enkkutyylin ratsastajia saattaisi löytyäkin, mutta loppujen lopuksi aika harvalla on ihan oikeasti tahtoa ja nöyryyttä täysin uuden tyylin opetteluun. Ja ikävä tiukkapipo kun olen, en mielelläni päästä täysin aloittelijoita hevosteni selkään. Niitä varten on olemassa ratsastuskoulut tahmeine ja turvallisine tuntihevosineen.

Sitten on tietenkin olemassa se yksärin omistajan perusratkaisu, hevosen vuokraaminen kerran pari viikossa jollekin tutun työkaverin langon serkulle tai heppafoorumin kautta löytyneelle puskistädille. Harmi vaan, että nuo yllämainitut ratsastajan taitoihin liittyvät ongelmat haittaavat tätäkin vaihtoehtoa. Oikeastaan riskit ovat paljon suuremmat, koska kyseisen ihmisen tulisi kyetä hoitamaan hevonen ja ratsastamaan omatoimisesti sillä aikaa, kun tallinpitäjä lappaa paskaa, sekoittelee iltaruokia ja letkuttelee jalkavaivaisia hoidokkejaan.

Mukavista maastoiluhevosista näyttäisi olevan pulaa, mutta ihan oikeasti, kuinka moni hevosenomistaja uskaltaa enää nykypäivänä päästää kymmenen vuotta taukoa pitänyttä tätiä tai yli-innokasta 13-vuotiasta heppahullua maastoon, jos on olemassa edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus, että joutuu ratsastamaan liikenteen seassa? Lisäksi vielä nuo vuodenaikoihin sidotut erikoispelotteet. Tällä hetkellä metsät ovat pullollaan puiden takana kykkiviä sienestäjiä, eikä olisi kiva joutua hirvenmetsästysporukan jalkoihinkaan. Talven lisäriesana ovat läpitunkematon pimeys, salakavalat jäätiköt ja mitä kummallisemmissa paikoissa holtittomasti kaahailevat moottorikelkkailijat. Keväällä, lumen sulaessa tietty osa hevospopulaatiosta saa ylimääräistä sydämentykytystä sulapaikoissa paistavasta maan pinnasta, kelirikko tekee tavallisista hiekkateistä petollisia jalkaloukkuja ja traktoreita kamaline kilisevine peltotyölaitteineen ei voi välttää. Onneksi sentään on olemassa kesä. Tosin jotkut hevoset saavat kolleria muistuttavan paniikkikohtauksen joutuessaan paarmojen hyökkäyksen kohteeksi. Ai niin joo, unohdin ihan tykkänään, että eihän niitä vuokraajia tietenkään kesäisin näy, kun on kummilapsen häitä ja mökkeilyä ja muuta elämää pienempää turhuutta. Kunnon hevosihmisen tuntee siitä, että sillä ei ole muita ihmissuhteita kuin toisia hevosihmisiä.

Mitä tästä opimme? A. Älä koskaan hanki omaa hevosta, koska se johtaa helposti 2-n kappaleeseen hevosia. B. Älä ainakaan hanki omaa tallia. Syyt selitetty yllä. C. Jos nyt kuitenkin olit niin tyhmä, että menit hankkimaan oman tallin, älä ainakaan ota vuokralaisia. Vaikka ne olisi kuinka kivoja, ihan oikeasti ne aiheuttaa töitä. D. Ratsastustuntien pidolla EI rikastu, sillä ei edes paikkaa hevosen aiheuttamia kuluja. E. Hyvä ja luotettava ynnä pätevä vuokraaja on legendaa. (nokei, on niitä poikkeuksiakin, mutta älä hyvä ihminen vaan laske niiden varaan.) Ja vielä viimeiseksi, F. Älä opettele ratsastamaan liian harvinaista lajia kuten länkkäriä, koska silloin vaikeutat hevosteluelämääsi vielä potenssiin 10.