Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

sunnuntaina, lokakuuta 17, 2004

Isoruuna 3-10-04

Kokeiltiin jättää kokocahpsit pois, josko sillä olisi vaikutusta laukan laatuun. Ja olihan sillä! Valmentaja ehdotti sitä, se taisi olla ainoa keino mikä meillä oli enää kokeilematta. Aloin olla jo tosi epätoivoinen sen vasemman laukan kanssa, tuntui siltä että mun vartaloa ei yksinkertaisesti ole suunniteltu pehmeään, hitaaseen ja pyöreään vasempaan lopeen...

Alussa oli tosi vaikeaa istua satulassa ja antaa lantion liikkua hevosen liikkeiden mukana. Kun oma jäykkyys lopulta suli nikamista, oli laukka jotain ihan muuta kuin aikaisemmin. Olen niin tottunut vetämään kokochapsit jalkaan, että aluksi tuntui tosi alastomalta ja huteralta istua satulassa pelkillä kangaspaikkaisilla ratsastusfarkuilla. Vasemman laukan kanssa oli taas aikamoinen tekeminen, tuntuu että jos istun hyvin ja rentona, hevonen pudottaa raviin. Jos taas käytän pohkeita ylläpitääkseni laukkaa, menee koko selkä lukkoon ja alan taas soutaa ja heilua laukassa. Lopussa vasenkin laukka oli ok. Hitsi, että ihmisen täytyykin olla jäykkä.. :o(

Ei kommentteja: