Juoksutin aluksi liinassa noin puoli tuntia. Pikkutamma kuikuili kovasti ympärilleen, joten annoin aina lisää kyytiä kun vilkuili ulospäin. Nauratti kun seurasin sen ilmeitä: "MITÄ tuolla metsässä oikein on? Ainiinjoo, sinnehän ei saa vilkuilla...Mutta jos kurkkaan IHAN vähän? Jaa, ei saa kurkata edes vähääkään. Höh, juostaan nyt vähän aikaa kuikuilematta, ja kun akka herpaantuu, niin kurkitaan oikein urakalla. Hitto, sehän vahtii mua koko ajan...". Välillä ei edes eteen ajaminen riittänyt, vaan jouduin nykäisemään liinasta (juoksutan tammoja riimulla tai naruriimulla, joten liina ei ole kuolaimissa kiinni). Jonkun ajan kuluttua se huomasi, että on järkevämpää pitää se naama uralla ja sisäkorva juoksuttajaa kohti. Lopetettiin, kun keskittyi minuun eikä ympäristöönsä.
Ratsastin tunnin verran. Alussa aika pitkään käyntityöskentelyä, haettiin vähän hitaampaa tempoa ja harjoiteltiin kääntymistä painoavuista. Jouduin aluksi käyttämään aika paljon ohjia, mutta se ei suinkaan tarkoita, että ne olisivat olleet lyhyet. Yritin pitää ne mahdollisimman pitkinä, koska jos ne ottaa liian lyhyiksi, ei pysty myötäämään tarpeeksi. Hevonen tuntee kyllä eron, jos sille antaa 10cm ohjaa tai 40cm ohjaa. Siksi 10cm myötäys ei aina riitä palkinnoksi hyvin tehdystä työstä. Varsinkin laukannostoissa käytän tarpeen vaatiessa "luuppeja": otan lyhyemmät ohjat, mutta niin että ohja tekee kädessä lenkin. Kun hevonen reagoi oikein (eli lähtee vaikka laukkannostoon), vapautan lenkit ja hevonen saa palkinnoksi pitkät ohjat. Tällä tavoin en jää liian pitkäksi aikaa roikkumaan ohjaan, mikä saattaa pilata koko homman. Juttu perustuu siihen, että hevonen tietää, ettei ratsastaja missään tilanteessa (kun se suorittaa oikein) vedä sitä suusta. Laukannostossa ratsastaja jää helposti jälkeen, ja jos siinä pitää vielä alkaa liu'uttamaan ohjia sormien välistä tms., on homma jo ratsastajan osalta munattu.
Laukattin lopussa muutama kierros ympyrällä ja uralla, muuten ok mutta vauhti oli porttia kohti mentäessä aikamoinen. Ei kuitenkaan paha, joten olin ratsastuksen jälkeen ihan tyytyväinen (varsinkin kun vertaa alkutilanteeseen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti