Kognitiivisella etologialla höystettyjä kertomuksia hevostelun syvimmästä olemuksesta. Kirjoittaja seuraa useita eri tieteenaloja ja soveltaa niitä sekä hevosten että ratsastajien opetuksessa.

tiistaina, lokakuuta 19, 2004

Vanhatamma 11-10-04

Juoksutin Vanhaatammaa liinassa sellaiset puoli tuntia. Siitä huomaa, että sitä on vuosien varrella juoksutettu jos minkinlaisilla avuilla ja taidoilla, koska se ei ole kovin yhteistyöhaluinen liinassa. Sillä on tapana kiihdyttää itsensä hillittömään laukkaan, jonka jälkeen se leijailee puhisten, häntä tötteröllä ja sieraimet suurina. Huvittavaa käytöstä seniori-ikäiseltä roikkomahalta.. ;o)

Aikansa riehuttuaan Vanhatamma rauhoittui, ja välillä vaivautui jopa kuuntelemaan ja tottelemaan. Lopussa juoksutin sitä kahdella liinalla siten, että ulkopuolen liina oli juoksutusvyössä kiinni ja tuli takajalkojen takaa käteen. Tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä, tarkoituksena saada takaosaa paremmin alle. Vanhana ja varsoneena Vanhantamman selkä on aika laskeutunut, ja se tuppaa liikkumaan takaosaansa pahemmin käyttämättä.

Ei kommentteja: