Juoksutin sitä puolisen tuntia ja sen jälkeen istuin sen selässä pitäessäni ratsastustuntia. Tein joitakin peruutuksia ja spinintekeleitä vasemmalla kädellä, muutoin homma oli pelkkää seisoskelua. Olen huomannut, että "tuolina" seisoskelusta on ollut valtavasti apua paikoillaan seisomisen opettelussa. Vaikka Pikkutamma on äärimmäisen toimelias otus, se on oppinut että seisominen = lepo. Yritän muutenkin, siis kun ratsastan sillä, katkaista toiminnan mahdollisimman usein seisoskelulla (alkaa muuten aina tehdä mieli tupakkaa kun seisoskelee hepan selässä, vaikka on jo vuosia ollut polttamatta...). Tällä tavoin se ei kuumene niin paljon, kun se tietää että tehtävät eivät seuraa toisiaan tauotta. Muuten se heittäytyy helposti urakkahommiin: se yrittää tarjota kaikkea mahdollista pikakelauksella, jonka jälkeen se yrittää ulos kentältä. Ja suuttuukin vielä, kun estän sitä! Se on sitä mieltä, että hei haloo hölmö, kaikki hommathan on hoidettu jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti