Pitkästä aikaa Pikkutamman selässä, vedin sillä yhden maastotunnin. Sillä oli tässä välissä kouluratsastuskuukausi, joten en ole tehnyt sen kanssa mitään. Päätettiin elokuun lopussa antaa sille joksikin aikaa erilaista tekemistä, kun se alkoi olla vähän turhan asenteellinen ja kuuma länkkäripuuhissa. Työnkuvan muutos näytti tehneen hyvää, sillä vaikka se oli ihan kauhean reipas ja tanssivainen (viikon tauko ratsastuksessa), se oli hyvin avuilla ja kuunteli ratsastajaa. Maastoilut vanhempien tammojen seurassa rauhoittavat sitä, varsinkin jos sen annetaan liikkua jonossa keskellä tai viimeisenä. Kärkipaikka saa sen hermostumaan, ja se vilkuilee koko ajan Vanhaatammaa, ettei vaan vahingossakaan anna sille sellaista kuvaa että haluaisi etuilla tai jotain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti