Juoksutin n.20 min että sain pollen selän toimimaan. Pimeä metsä oli mörköjä pullollaan, joten rauhallisista askellajeista oli turha haaveilla. Sitten selkään ja tunnin verran ratsastusta kentällä. Mörkömetsä nostatti päätä ylös, jouduin koko ajan huomauttelemaan ja korjaamaan pään asentoa. Kilttitamma oli myös HYVIN herkkä suustaan, nakkeli niskojaan jos ohjasapu osui perille asti (siis suupieleen).
Jogi oli oikein hyvää, mutta Kilttitamma tuppasi alussa hukkaamaan takaosansa ja ryömimään passitahtisesti. Muutama kierros two trackia molempiin suuntiin, niin alkoi se takapääkin astua alle ja ravi pysyä ravina.
Laukka sitten olikin katastrofaalista. Täyttä vauhtia eteen, pää pilvissä ja selkä notkolla. Vaikka kuinka yritti nostaa hyvän laukan ja pitää ulkopohkeen kiinni, Kilttitamma jotenkin hävisi jalkojen välistä. Laukkasin niin kauan, että se sujui edes siedettävällä nopeudella. Yllämainittu suu-herkkyys pahensi tilannetta; kaikki yritykset korjata pään asentoa muuttivat laukan vielä pahemmaksi. Lopetettiin, kun pysyi siedettävässä tempossa eikä enää kiihdyttänyt porttia kohti.
Koska kiihdytti porttia kohti kävellessä, laitoin sen tekemään muutaman "spinin" ennen kuin päästin sen pois kentältä. Kilttitamma ei tosiaankaan ole mikään reining-hevonen, joten sen spinit ovat hitaita ja epävarmoja. Se ei myöskään astu ristiin, vaan töpöttää etupäällään takaosan ollessa jotakuinkin paikoillaan. Teki kuitenkin kiltisti, mitä pyysin, ja kehuin sitä kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti