Alussa two trackiä, ei aluksi meinannut millään uskoa, että ulkopohje tosiaankin pyytää takapäätä uran sisäpuolelle... Sitten mentiin jogia, toimi ajoittain automaattisesti hip over, niin että vauhti ja tempo olivat oikein hyviä. Kilttitamma on niin pieni ja kapea, että minulla on todellisia ongelmia ratsastaa sillä. Alapohkeet eivät osu hevoseen, vaikka miten jalkojaan laskostelisi sen ympärille. No, onneksi se on hyvin herkkä painoavuille ja yläpohkeelle. Pitkäkoipiset joutuu käyttämään sen kanssa samaa systeemiä kuin Pikkutammankin kanssa: kääntävä ulkopohje korvautuu painoavuilla ja neck reinillä: kun kääntää katseella ja ylävartalolla, osuu neck rein kaulaan. Samalla kun vielä painaa ulkojalkaa enemmän jalustimeen, hevonen kääntyy oikein näppärästi kaikissa askellajeissa. Kääntymistä helpottaa, jos avaa sisälonkan koukistamalla pikkuisen sisäpolvea.
Laukattiin aika paljon pääty-ympyrällä. Pyrki alussa nostamaan päätään ylös (-->selkä jäykistyy --> laukasta tulee mahdotonta istua), mutta uskoi kun otin sisäohjasta muutaman kerran. Muuten laukattiin aika kivasti pitkin ohjin. Alussa Kiltintamman laukassa on aika kauhea istua, mutta helpottaa kun menee muutaman kierroksen siten, että pitää ulkokädellä satulanupista kiinni. Sitten kun se uskoo, että ratsastaja EI AIO alkaa heilua, ei kallistu eteenpäin, ei revi suusta eikä takerru jaloilla sen ympärille, laukka muuttuu oikein mukavaksi. Sekä Kilttitamma että Pikkutamma ovat hyvin herkkiä, joten niillä ei edes kannata lähteä yrittämään laukkaa jos ei hallitse istuntaansa. Muuten saattaa aika pian löytää itsensä hiekalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti