Ajattelin lähteä juoksuttamaan Kaunistapoikaa liinassa, mutta eihän mikään ole niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Kaunispoika oli ehdottomasti suitsia vastaan. Niinpä päätin naksuttimen avulla ottaa selvää, onko kyseessä suitsien pelko vai opittu käyttäytyminen (suitset -> töitä = ikävää -> parempi heittäytyä pelokkaaksi).
Opetin sen ensin luopumaan namista, mihin taisi mennä noin 5 namia ja naksautusta. Sitten opetin sen kääntämään pään kokonaan poispäin, mihin kului kymmenkunta leipäpalaa lisää. Pidimme tauon, jonka aikana täytin taskut leivänpaloilla. Takaisin karsinaan, nyt suitset mukana. Kaunispoika vetäytyi epäluuloisena karsinan takaseinälle suitset nähdessään. Ripustin ne oveen roikkumaan ja jäin odottelemaan, mitä tapahtuu. No, pollehan oli jo minuutin kuluttua toiveikkaana vieressäni leipäpaloja odottelemassa, eikä välittänyt lähellä roikkuvista suitsista vähääkään. Kymmenkunta namia myöhemmin se tiesi, että palkinto tulee, kun koskee turvalla suitsiin. Tauko ja noin 10 namia lisää, ja se jo työnsä turpaansa suitsien sisään. Vielä yksi tauko ja 10 namia ja Kaunispoika jo kosketti kuolaimia. Lopetettiin siihen, mutta tarkoitus olisi jatkaa hommaa myöhemmin.
Eli pollella ei oikeasti ollut mitään suitsikammoa. Se vaan oli oppinut, että aina kun jotain epämiellyttävää (kuten kuolaimet) tapahtuu tai esiintyy, siitä pääsee helpoiten eroon kun menee karsinan takaseinälle ja kääntää takapään ihmistä kohti. Huomasin naksutellessani, että Kaunispoika oppii ihan järkyttävän nopeasti. Tiesin kyllä, että se oppii asioita äkkiä, joskus jopa yhdestä kerrasta. Vasta naksuttelu avasi silmäni huomaamaan, että se on ihan ilmiömäisen nopea. No, eipä ole yllätys sinänsä, koska se on myös kaikissa reaktioissaan ja liikkeissään todella vikkelä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti