Juoksutin Pikkutammaa kunnes löytyi hyvä, pyöreä ja rauhallinen laukka.
Sitten selkään ja aluksi vähän two trackia ja kääntymisiä. Pikkutamma ei yleensä aluksi jaksa keskittyä apuihin, vaan yrittää kipittää mahdollisimman nopeasti alta pois. Sen vuoksi kääntävät avut on käytävä huolellisesti läpi, ennen kuin aloittaa muiden hommien tekemisen. Muuten ollaan pian tilanteessa, että se reagoi kaikkiin pohjeapuihin lisäämällä vauhtia. Jog oli kohtuullista (kovin hitaaseen jogiin Pikkutammasta ei yleensä ole, se on henkisesti vielä niin kiireinen ja lyhytpinnainen). Välillä joutui huomauttelemaan aika ankarasti pään asennosta, kentän viereinen metsä tuntui sisältävän kaikkea mahdollista kiinnostavaa...
Laukkasimme ympyrällä molemmissa kierroksissa, oikea laukka oli todella hyvää. Vasemman kanssa on vielä pieniä ongelmia, nostaa mielellään oikean (jopa toisinaan silloin kun nostaa laukan suoraan two trackista). Vasen laukka on myös paljon nopeampaa kuin oikea, joten täytyy miettiä miten saisi oikeaa puolta, varsinkin takajalkaa vahvemmaksi.
Aluksi kaikki sujui todella kivasti, mutta sitten Vanhatamma ratsastajineen poistui kentältä. Pikkutamma on toisinaan aika epävarma yksinään. Vaikka sen huomion yrittäisi kuinka tiukkaan pitää ratsastajassa, se jäykistyy ja muuttuu kiireiseksi. Niinpä jätimme laukkaamisen sikseen, koska se on Pikkutammalle muutenkin vaikea askellaji. Kyllähän se laukata osaa, kuten varmasti joka ikinen ratsusukuinen hevonen, mutta se kuumenee laukasta todella nopeasti. Kiihtyneenä ei sitten työnteosta tulekaan yhtään mitään, pahimmillaan se keinuu laukkaa paikoillaan kuin keinuhevonen ja korskuu kuin pahinkin oripoika...
Toinen laukkaan liittyvä ongelma on hännän viuhtominen. Yritän pitää sen laukatessa niin rauhallisena kuin mahdollista, että sen häntä pysyisi rauhallisempana. Pikkutamma on ehkä herkin hevonen, jonka tunnen. Siis fyysisessä mielessä, koska sen veli Kaunispoika on taas henkisesti hyvin herkkä. Pikkutamma ei voi sietää voimakasta ohjas- tai pohjeapua*. Vaikka se muuten käyttäytyisi jotakuinkin asiallisesti, sen häntä alkaa viuhtoa heti, kun se kokee avut liian voimakkaiksi. Niinpä yritän käyttää niin pieniä apuja että hevonen sietää ne mukisematta. Jossain vaiheessa yritin totuttaa Pikkutammaa hieman voimakkaampiin apuihin (koska "asiantuntijat" neuvoivat niin), mutta se juttu ei toiminut ollenkaan. Hevonen muuttui todella kireäksi ja hankalaksi ratsastaa, niin että lopulta minun oli pakko laittaa se parin kuukauden hermolomalle.
* Hevosella käy säännöllisen epäsäännöllisesti hieroja, sen hampaat on ok ja jalat sekä selkä terveet. Sen kipukynnys vaan on ihan mielettömän alhainen, se ilmeisesti kokee lievästi epämiellyttävän olon paljon pahempana kuin keskivertohevonen. Tämä on ominaisuus, jolle ei voi tehdä mitään. Täytyy vaan yrittää elää sen kanssa ja toivoa, että se vanhemmiten siitä tokeentuu. Sinänsä harmillista, koska Pikkutamma on fyysisesti erittäin kyvykäs hevonen. Tämän saman ominaisuuden vuoksi Pikkutammalla ei ole kenkiä. Ne vaivaavat sitä ja se muuttuu hermostuneeksi ja äkäiseksi.
Harjoittelimme myös spinejä, mutta puolihuolimattomasti, ettei Pikkutamma huomannut hermostua. Teimme ensin rauhallisesti askel kerrallaan muutamia kierroksia. Peruutin välillä pari askelta, kun ei tahtonut pysyä paikoillaan vaan valui porttia kohti. Hyvästä spinistä annoin palkinnoksi luvan poistua eteenpäin. Pikkutamma on hyvin toimintatarmoinen eläin, joten sille ei seisominen välttämättä aina ole se paras mahdollinen palkinto.
Pysähdykset olivat tosi huonoja, mutta en nyt viitsinyt puuttua niihin kovin tiukasti. Polle olisi vain hermostunut pidätteistä ja alkanut nykiä päätä ylös pienimmästäkin ohjasotteesta. Tsiisus, että herkällä ja kuumalla hevosella ratsastaminen voikin välillä olla vaikeaa. Kaikkea mahdollista pitää ajatella etukäteen, ja varoa sataa eri asiaa ettei hepo vaan ala käydä ylikierroksilla... >:o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti